Aikavaras

Varkaus tapahtui viime sunnuntaina ja siitä uutisoitiin maailmanlaajuisesti.

Varas sai saaliikseen tunnin. Omassa kehossani aikavarkaus on aiheuttanut tunteen pieneksi jääneistä lempifarkuista, joita kiskoo kerta toisansa jälkeen jalkaansa, koska ne on niin mukavat. Lempifarkkujen mukavuus on muisto ajalta, kun farkut oli vielä sopivat.

Tunnin aikaero kesäaikaan siirtymisessä aiheuttaa samanlaista epämukavaa oloa. Ja lisäksi vielä väsyttää, siis tavallista enemmän.

Koulupäivä alkaa kello 8.05 ja koulun kello soi siitä merkiksi. Silloin oppijan pitäisi olla lampsimassa oppimispisteen suuntaan.

Mutta mitä tapahtuu oppija Uneliaan kotona? Siellä koulun kello on muuttunut jättiläismäiseksi herätyskelloksi.

Kello soi kello 8.05. Sängystä ylös ja aamutoimien pariin. Aamupala syödään, jos ehditään, tänään ei ehditä. Ja sitten kouluun. Ai niin, takki mukaan. Ja reppu. Onneksi koulu on kivenheiton päässä niin voi sahata kodin ja koulun väliä monta kertaa hakemassa unohtuneen tavaran sitä mukaa kun se tulee mieleen.

Koulun piha on jo tyhjä. Käynti ulko-ovesta sisään. Jaahas, siellä se opettaja jo iloisena odottaa luokan edessä. Ei muuta, kun naulakolle sitten vaan ulkovaatteita riisumaan.

Mikäs ilme toi on, open kasvoilla? Ope se on aina ajoissa koulussa!

Ope jauhaa. (huomaattehan harventuneen partani)

"Tiedätkö mitä kello on? Monelta sun piti olla koulussa? Sä olet taas myöhässä.." jauhan minä. 

Kuulen oppijan tuottamaa suomen kielen tekstiä, jonka tulkitsen selitykseksi. Nään myös parin pyöreitä silmiä ja ripsiä, joita räpsytellään pää kallellaan, että en kyllä tiedä olevani myöhässä.

Maanantaina lounaalla oli uneiliasta porukkaa. Osa nautti lounaan aamupalana. Tiistaina juttu luisti jo entiseen tapaan, olihan ruokana kasin hajotusta kalapuikkojen muodossa.

Onneksi koulu ei ole aikataulun mukaan lähtevä laiva tai lentokone. Moni olisi jäänyt lähtöportille tällä viikolla. Minä myös, ihan helposti.

Aamuvirkulta oppijalta sain tänään kouluun tuliaisiana kimpun pajunkissoja.
Kimppu oli mulla päivän ajan lainassa, kun oppija halusi kauniin kimpun kuitenkin itselleen :)

Leipää ja sirkushuveja

Huvit ensin
Sirkustyöpaja imaisi pienet oppijat mukaansa heti aamutuimaan jumppatunnilla. Se oli eilen se, mutta sirkus, oppijoiden innostus ja onnistuminen piirtyivät mieleen mukavana muistona.

Sirkuspajassa lapset tekivät pyramideja, tasapainoilivat ja taituroivat pallojen, keilojen, vanteiden, diapoloiden ja kukkakeppien kanssa kahden sirkusohjaajan opastamana. Työpajan lopuksi ohjaajat kysyivät jokaisen omaa suosikkijuttuaan. Monet tykkäsivät taituroida kukkakepillä (flower stick), joka oli myös oma suosikkini.

Folwer stick eli kukkakeppi:
pölyhuiskan näkoinen keppi+suora keppi (2kpl).
Netistä löytyy videoita teko-ohjeineen - askartelemaan!

Yhteistyöluokan vanhemmista koostuva luokkatoimikunta on kerännyt rahaa ja halunnut tarjota tällaisen sirkutyöpajan ja ihanan elämyksen lapsilleen koulun jumppatunnilla. Toteutus oli oikein onnistunut. Ennen kaikkea vanhempien idea tarjota omille lapsilleen tällainen sirkustyöpaja oli aivan mahtava!

Toinen on nelinkontin 'pöytänä' ja toinen
kierähtää pöydän päältä selin 'lepakkona' toiselle puolelle.
Ope auttaa.

Pyramidin ensimmäinen vaihe valmistuu hienosti!

Kun sen osaa!

Sitten leipää ja neuvotteluja

Liikelounaalla sirkuskeskustelu jatkuu oppijoiden ja meidän aikuisten kesken. Sirkus virittää monenlaisia ajatuksia toteutettavaksi vielä tälle keväälle. Aikuinen pöydässä heittää idean, innostun siitä. Ruokailtuamme siirrymme oppijoiden kanssa takaisin luokkaan, matkalla näen lähestyvän kollegan, joka oli myös sirkustelemassa ja nyt menossa syömään. Sopivan puhe(lue: huuto-)etäisyyden päässä heitän idean hänelle, vaihdamme muutaman lauseen, etenemme kumpikin samalla omiin suuntiimme. Tällaisia ovat ohikiitävät ja tehokkaat ideapalaverit.

Resurssi -runo

Ope,
onko sulla riittävästi resursseja
ottaa vastaan kaikki se,
mikä mieltäni painaa?
En ehkä osaa pukea heti
ajatuksiani ja tuntemuksiani
sanoiksi,
koska olen vasta
kasvava ihminen.

Ajatukset tulevat
minusta ulos joskus
isona möykkynä,
jäsentymättömänä tunteena
ja se pelottaa minua.

Tarvitsen sinua, aikuinen.

Onhan sinulle suunnatut resurssit
sellaiset, että voit elää
keskeneräisyyteni kanssa?

Ovathan omat voimavarasi
sellaiset, että kestät kaiken sen,
mikä minua hämmentää?

Rakas oppija,
niillä ja näillä mennään.
Se on vastaus aina.

Oletuksia

Keskustelun teemoja liikelounaalla ruokalistan mukaan tällä viikolla

 

Maanantai
uskonto, elämänkatsomustieto, filosofia, kansalaistaito, äidinkieli, ympäristö- ja luonnontieto, tapakasvatus

Tiistai
luvun 6 tai 8 hajotusta

Keskiviikko
sama kuin maanantaina

Torstai
sama kuin maanantaina, lisäksi lukujen 1 ja 2 hajotusta

Perjantai
sama kuin maanantaina



Kohtaamiset lasten kanssa tulevat tuttuun tapaan muovaamaan tästäkin viikosta ihan omanlaisensa. Keskusteluaiheet ovat vain omia oletuksia, ei tavoitteita.

Ihan ensiksi kuitenkin odotellaan, että jokainen saa ajastettua sisäisen kellon lisäksi rannekellonsa kesäaikaan..

Sisäpiha, mikä tila!
 

Kasin hajotusta ja muuta testiruokaa

Matikan ope minussa iloitsi jälleen keskiviikkona, kun koululounas tarjosi vatsantäytteen lisäksi matematiikan testin.

Tarjolla olleen broilepyörykkätestin ohjeen mukaan, ruokailija saa syödä enintään kahdeksan pyörykkää.

Tuttuun tapaan oma testijoukkoni ottaa ensimmäisellä kerralla vähän, keskimäärin kolme pyörykkää. Pöydässä alkaa armoton laskeminen, montako pyörykkää saa vielä käydä hakemassa lautasella olevien lisäksi. Muutama oppija laskee laskut nopeasti päässä, jotkut käyttävät sormia ja pyöryköitä apunaan. Tuttua on myös se, että samalla vahditaan ja lasketaan naapurin lautasen pyörykät, onhan testijoukko tunnetusti sääntökansaa. Ruokailu etenee kahdeksan pyörykän rajoissa. Yksi oppija tietää nälkänsä ja ottaa kerralla kaikki kahdeksan. Montako silloin saa käydä hakemassa? Nolla! riemuitsevat muut oikeasta vastauksesta.

Tälle kahdeksan pyörykän oppijalle broilerpyörykät tarkoittavat lähinnä ruokaa. Hän pyytää minulta vaikeita laskuja päässälaskettaviksi. Oppija laskee ruokailun lomassa kymmenylityksiä sadoilla ja käymme myös hieman kertolaskuja läpi.

Jokainen ruokailija saa syödä enintään kahdeksan broilerpyörykkää.
Otan ensin seitsemän.
Montako broilerpyörykkää saan ottaa lisää?

Kouluruokailu tarjoaa ajoittain myös kalapuikkotestin. Siinä on mahdollisuus havainnoida luvun kahdeksan hajotuksen lisäksi puolikkaita lukuja. Jos ensin ottaa 2½ kalapuikkoa, montako saa ottaa lisää? Laskeminen käy samalla sormijumpasta.

 

Keskusteltavaa riitti tänäänkin vaikka oli vain puuropäivä, sisäinen matematiikan opettaja sai olla rauhassa.

Yksi kestoaiheistamme ruokalassa on erilaiset ruokarajoitteet. Kristitty oppija pohtii jälleen tänään, miksi muslimi ei saa syödä sianlihaa. Muslimioppija vastaa, että sianlihan syömisestä muslimille tulee mustat hampaat. Paitsi jos syö vahingossa, niin silloin hampaat eivät mustu.

Hampaista päästään sujuvasti hammasrautoihin ja siihen, miksi niitä pitää joillekin hampaisiin laittaa. Yksi oppija tietää, että nainen ei ota itselleen miestä, jolla on kierot hampaat. Toinen oppija miettii ja sanoo isällään olevan kyllä vinot hampaat, mutta ei se äitiä haittaa yhtään. Ehkä hammasraudoilla on muitakin tehtäviä ja keskustelu jatkuu.

Mehukeiton kanssa puuro sekoittuu vaaleanpunaiseksi prinsessapuuroksi. Kaikki mikä on vaaleanpunaista on tietenkin nättiä ja hyvää. Kyllä pieni oppija tietää.

Nukuitko hyvin, oppija?

Heräsin päiväunilta.

 

Olin mennyt nukkumaan juuri sillä suloisella väsymyksen hetkellä, kun vähän ennen nukahtamista virta korvien välissä oli alkanut hiipua ja lähetys rätistä. Onko minulla nälkä vai jano? Aivoni välitti väsyneenäkin singnaaleja, mutta ne sekoittuivat keskenään. Ei. Minua väsyttää. Tahdon nukkua.

 

Täydellistä. Kahdestakin syystä: tunnistin väsymykseni ja sain nukkua.

 

Aivoni kävi huollettavana paikassa missä kaikkien nukkuvien aivot käyvät. Herätessäni tunsin, että huoltotyö on onnistunut.

 

Nukuitko hyvin? Söitkö aamupalan? Entäs se pelaaminen?

 

Kaikki kysymykset liittyvät oppimiseen ja siksi niiden vastaukset kiinnostavat minua, opettajaa.

 

Alakouluikäisen lapsen pitäisi nukkua 10 tuntia yössä, syödä aamupalaa ja muutenkin ruokailla säännöllisesti, tuijottaa erilaisia ruutuja joissain rajoissa (kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa pitäisi lopettaa ruudun tuijottaminen, jotta aivot pysähtyvät kierroksilta ja kaikenlaisia ikäsuosituksiakin noudattaa) ja liikkua päivittäin. Puhumattakaan, että lapsella on tarve tulla nähdyksi. Kaikki vaikuttavat kasvuun ja kehitykseen, oppimiseen.

 

Suutarin lapsen kengät

 

Viesti opelta vanhemmille voi olla havaintoja oppijan keskittymättömyydestä, tunteiden aliahtelevuudesta ja ärtyneisyydestä. Näissä olotililoissa oppiminen on vaikeaa.

 

Oman lapseni opettaja oli meihin vanhempiin yhteydessä, kun lapsen käyttäytyminen ja oleminen koulussa oli muuttunut aikaisempaan verrattuna. Opettaja ei suinkaan kertonut lapsemme väsymyksestä tai nälkäisyydestä. Hän kuvasi lapsemme toimintaa koulussa ja tiesimme kyllä heti, mitä piti tehdä. Emme pyytäneet tukiopetusta. Joissain tilanteissa ongelmien ratkaisua helpotetaan, kun tarkastellaan ihan arkisia asioita. Näin tapahtui meidän perheessä.

 

Huolehdimme vanhempina siitä, että tämä alakouluikäinen lapsemme syö aamupalan myös niinä aamuina, kun hän lähtee kotoa yksin kouluun. Säädimme unirytmiä ja pleikkaripelaamista, johon teimme ennen kaikkea toiminnallista säätöä.

 

Pleikkapelaamiseen liittyy nyt vuorovaikutteisuus, jossa isä pelaa yhdessä lapsen kanssa. Pelin sisällä aikuinen voi vaikuttaa pelin rytmiin, ohjailla tilanteita ja olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa.

Suutarin lapsella on kengät..

..tosin joskus eri paria.

Keräilijät

Pitkin vuotta ulko-ovesta on kannettu sisälle kaikkea, minkä ovenkarmit antavat myöden. Luokkaan ja käytävälle on kannettu keppejä ja oksia, joista pisin näkemäni oksa käytävällä on ollut pituudeltaan viisi menninkäisen harppausta eli arviolta neljä metriä pitkä. Taskuissa on tuotu käpyjä ja kiviä, isoimmat kivenmurikat on kannettu kaksin käsin. Ja kun lunta saatiin taivaalta, sitä kannettiin (erikseen pyytämättä) kaksin käsin sisälle ihmeteltäväksi. Repuissa kannetaan lähinnä vaatteita, niitäkin kouluun, ei koulusta kotiin. Ja oma lukunsa on menninkäisten aarteet, jotka minä määrittelen pelkäksi roskaksi.

 

Ovatko menninkäiset, nämä alakoulun oppijat, sittenkin puhtaasti vain keräilijöitä ja jemmaajia?

 

Ovenkarmit ovat olleet koetuksella tällä viikolla kun keräilyssä on keskitytty isompiin aarteisiin. Menninkäistä itseä isompien tavaroiden kuljettaminen on muistuttanut muurahaisten toimintaa.

 

Ulkoa raahataan kylttiä eteiseen. Kova kuhina on kyltin ympärillä, kun kylttiä ollaan jemmaamassa käytävän vessaan. Samalla kun yksi menninkäinen kailottaa Ei sitä saa tuoda sisälle! hän auttaa salakuljettajaa siirtämään kylttiä vessaan.

 

 

Säännöt, houkutukset, toiminta - kaikki risteilevät vielä sulassa sekasotukssa pienen oppijan päässä. Toiminnalla ei aina näytä olevan suunnitelmaa.

 

Samalla tavalla ilman sen suurempaa suunnitelmaa: oppija lähtee kävellen kouluun mutta saapuu koulun pihaan pyörällä. Mistä se pyörä siihen ilmaantui? Yksinkertaista: oppija kävelee kouluun, kohdalle osuu pyörä, oppija ottaa pyörän ja polkee sillä kouluun. Yksinkertaista on asian selvittelykin: muitta mutkitta oppija antaa pyörän omalle opelle, kun ope sitä pyytää.

 

Saako kaikkea minkä irti saa, ottaa itselle? Mihin tarkoitukseen kyltti on tarkoitettu? Mitä nyt tapahtuu, kun kyltti ei ole omalla paikalla? Miten kyltti saadaan oikeaan paikkaan? Kaipaakohan pyörän omistaja omaa pyöräänsä? Miltä pyörän omistajasta tuntuu kun pyörä on hävinnyt? Miten pyörä saadaan oikealle omistajalle?

 

Onko se matematiikkaa, äidinkieltä, ympäristö- ja luonnontietoa, uskontoa, liikuntaa, käsityötä, kuvista vai musiikkia kun pohdimme oppijoiden kanssa näitä kysymyksiä? 

 

Oli mitä oli, mutta hyviä keskusteluja.

****

Keskusteluiden lisäksi:

Kysymyksiä rajalla (vastauksia open mielessä ja kielessä)
 

Onks pakko? (On.)

 

Mii-iks? (Siks kun siinä on niks.)

 

Mä en haluu! (Ei se haittaa, mut hyvä tietää.)

 

Mä haluun! (Ei sekään haittaa, mut hyvä tietää.)

 

Sä oot just tollanen! Aina sä käsket! (Siitä mulle palkka maksetaan.)

Mä en tykkää susta! (Mä tykkään susta.)

 

Pliis, jooko? (Ei.)

 

Ihan vähän vaan? (Ei.)

 

Hmph! No sitä mä en tee! 

 

(Kuule oppija. Kun mä en voi nyt tässä sulle pelkäks huvitukses muuttua.

Eikä se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että kaikki tekis aina mitä huvittaa.

Ope tekis mitä huvittaa. 

Äiti tekis mitä huvittaa ja isä tekis mitä huvittaa.

Kannattaa myös tutustua mun uuteen best selleriin  

"Mistä opelle palkka maksetaan?".)