Ihmisen kohtaaminen
Palkitun koulun rehtori Pasi Majasaari aloittaa vastaamalla:
"Miettimällä, miten ihmiset kohtaavat. Aikuisen on kuunneltava nuorta kuin ihminen ihmistä eikä korostettava auktoriteettiaan tai asemaansa."
Majasaari jatkaa:
"Yhteisöllisyyttä on lisätty myös muun muassa konserteilla ja urheilutapahtumilla."
Turvallisuuspalkinnon saaneesta koulusta ei siis löytynytkään mitään järeitä metallinpaljastimia vaan ihmisen kohtaamista. Yksinkertaista? Vaikeaa? Molempia, sanoisin. Majasaaren vastaus "Miettimällä, miten ihmiset kohtaavat." kertoo ihmistä arvostavasta asenteesta ja sanat kuvastavat mielstäni kaiken olemisen ydintä, myös koulussa.
Turvallinen ilmapiiri takaa hyvät oppimistulokset
Samalla kun teemme näkyväksi koulun onnistuneita turvallisuuskäytänteitä, teemme tietä paremmille oppimistuloksille koulussa. Kun arki sujuu, sujuu moni muukin asia.
Näin on, ainakin mutkat suoraksi sanottuna.
Timo Saloviita on koonnut kirjassaan Luokka haltuun! (2013) tutkimuksia ja analyysejä oppimistuloksiin vaikuttavista tekijöistä. Kirjassa on mainittu muun muassa joukko koulujen ominaisuuksia, jotka ovat yhteydessä hyviin oppimistuloksiin. Tässä on mainittu listan kolme ensimmäistä:
Hyvän koulun ominaisuuksia:
- Vahva johtajuus, yhteiset tavoitteet ja sitoutuminen niihin
- Turvallinen ilmapiiri ja hyvä järjestys
- Opettajilla on myönteinen asenne oppilaisiin ja korkeat odotukset oppimisen suhteen
Kääntäen ajateltuna ja yksittäisen opettajan tasolle vietynä edellä kuvatut koulujen ominaisuudet voisivat olla käytännön tasolla jotakuinkin seuraavaa:
Jos haluan olla osaltani koulussa vaikuttamassa parempiin oppimistuloksiin:
- Sitoudun yhteisiin tavoitteisiin (taustalla tietenkin arvot, avointa keskustelua, tietoisuuden lisääntymistä tavoitteista)
- Huolehdin osaltasi turvallisesta ilmapiiristä ja hyvästä järjestyksestä.
- Asennoidun myönteisesti oppilaisiin ja pidän odotukset korkealla oppimisen suhteen.
Opettajan merkitys
Kaikkein tärkeimmäksi oppimistuloksiin vaikuttavaksi tekijäksi on havaittu opettaja.
Auts! Itsetutkiskelun paikka.
Onko tärkein opettajan ominaisuus opettajan pätevyys? Ei ole.
No, huh!
Tai sitten: Höh! Turhaanko opiskelin?
Opettajaa koskevissa tutkimustuloksissa nousi kaksi asiaa muita tärkeämmäksi: opettajan hyvä suhde oppijoihin sekä opettajan korkeat odotuksen oppimisen suhteen.Väitän kuitenkin, että ainakin viimeksi mainittua opettajan ominaisuutta pystyy nimenomaan koulutuksen myötä oppimaan, vaikka Saloviidan kirjassa opettajan koulutuksella ei esitetty olevan suurta suoraa vaikutusta oppijoiden oppimistuloksiin. Toisaalta opettajan asenne oppijoita kohtaan voi myös madaltaa odotuksia oppimisen suhteen. "Vammainen oppija, ei sille kannata opettaa, ei se kuitenkaan opi. Teoriassa kyllä, mutta kun,,," -asenne karistaa kyllä hyvätkin teoriat pääkopasta eikä oppijalta odoteta suuria oppimisen suhteen.
Lähikouluun pääsevät kaikki
Kun lapsi aloittaa peruskoulun, hän pääsee tätä nykyä omaan lähikouluunsa. Ainakin teoriassa on niin, että jokainen lapsi on tervetullut kouluun ihan omana itsenään, puutteineen ja vahvuuksineen. Lapsi voi mennä samaan kouluun kun naapurin lapset. Siis aivan uskomattoman hienoa!
Eilen oli vielä aivan toisin
Vai onko siitä jo tosiaan kymmenisen vuotta. Miten aika rientääkin! Esikoistani ei silloin aikanaan huolittu lähikouluun. Kävin käytännössä kauppaamassa rehtorilta toiselle lastani kouluihin, papereiden perusteella. Pian opin itsekin laulamaan lapseni puutelistaa, käyntikorttia kouluun. Laulun sanat kuuluivat jotakuinkin näin: Mikä koulu ottaisi vastaan sellaisen lapsen, joka ei kommunikoi samalla tavalla kuin valtaväestö? Vastauksia kuulin lähinnä rehtoreiden suulla, jotka järjestäin kertoiva sitä samaa:"Kyllä muuten, mutta...".
Olin kuullut Jokiniemen koulusta jo jotakin ja ajattelin, että olisiko siinä koulu esikoiselle. Keskustelin silloisen rehtorin SeppoTurkan kanssa ja lauloin samaa puutelistaa lapsestani, kuten olin oppinut tekemään.
Koulupaikka on lottovoitto
Mutta miten kävikään. Lapseni puutelistan sijaan rehtori oli kiinnostunut koulutiensä aloittavasta lapsestani, ihmisestä. Muistan vieläkin elävästi sen, miten luontevasti ja nikottelematta rehtori toivotti esikoiseni lämpimästi tervetulleeksi kouluun.
Siis rehtori näki ensiksi ihmisen -
Se oli mielestäni rohkeaa, mutta vielä enemmän se oli ennen kokematonta.
Kouluun kun oli päästy, esikoisen oppiminen eteni. Etenihän se, koska myös opettaja ja avustajat suhtautuivat myönteisesti ja hyväksyvästi lapseen ensi metreistä lähtien. Lapsen oppimisen mahdollisuuksiin uskottiin. Sama lapsen hyväksyvä asenne säilyi koko peruskoulun ajan.
Kiitollisin mielin muistelen sekä Jokiniemen koulun että Albertin koulun väkeä.
Samainen esikoinen sai vastaanottaa tällä viikolla opiskelupaikan toivomastaan opinahjosta. Opiskelupaikassa viittomakielen taito ja tulkin käyttö suomen kielen osaamisen lisäksi nähdään vahvuutena eikä rajoitteena. Sielläkin esikoinen kohdattiin ihmisenä. Tällainen hyväksyvä asenne on kuitenkin tänä päivänä vielä uutinen, eikä suinkaan itsestään selvyys.
Ihmisen kohtaaminen on kaiken a ja o
Olimmepa sitten kiinnostuneita oppimisesta tai koulun turvallisuudesta, törmäämme väistämättä ihmisenä olemisen perusasioihin. Miten ihmiset kohtaavat toisensa? kysymys on aina ajankohtainen. Olisiko kysymystä syytä miettiä Hämeenkylän koulun lailla muissakin kouluissa?
Onnea Vantaan Hämeenkylän koululle!
