Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste oppimisympäristö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oppimisympäristö. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kaupungin viherhuone

Jos kirjastot ovat kaupungin olohuoneita, niin Vantaan luontokoulu tarjoaa palan kaupungin viherhuonetta. Tiistaina teimme koko päivän retken Luontokoululle.

 
www.vantaanluontokoulu.fi

 
Maltoimme lopulta lähteä retkelle, vaikka sisäilmanpuhdistin vei aluksi kaiken huomiomme. Aamun ensi hetket meni ihmetellessä hurisevaa ja pörisevää pömpeliä luokassamme.
 
 
Matkalla oleminen
 
Ensimmäinen ja tärkein tavoite on, että yhtä monta oppijaa ja aikuista palaa retkeltä takaisin, kuin on retkelle lähtenyt. Yksinkertaista ja itsestään selvää. Toinen tavoite on retkestä nauttiminen ja sen sellaiset kuviot. Jos näin tapahtuu, se on mukavaa plussaa.
 
Molemmat tavoitteet saavutettiin. Tosin paluumatkalla yksi oppija jatkoi bussissa istumista meitä muuita pidempään. Huomasin, että yksi puuttuu, kun muut olimme nousseet jo bussista. Jalat alle ja bussin perään. Bussi pysähtyi, onneksi.
 
Yhdellä oppijalla meni kuppi nurin alkumatkasta ja suurimmat itkuraivarit tuli sopivasti toista bussia odotellessa. Bussissa olo oli jo rauhoittunut ja matkan aikana saatoimme jutella tärkeimmät asiat.
 
Matkalla oleminen on vähintään yhtä tärkeää, kuin matkakohteeseen pääseminen.
 
 
Luontokoulussa
 
Luontokoulun ohjaajat olivat suunnitelleet retken ohjelman juuri kohderyhmälle sopivaksi. Oppijat saivat ihmetellä, tonkia ja tutkailla lintuja ja ötököitä. 
 



Näkyykö lintuja? Ainakin yksi oppija löytyy kuvasta..



Hyttysen toukkia oli mielenkiintoista tutkia

 
Todella ammattitaitoisia ja mukavia ihmisiä ovat nämä luontokoulun ohjaajat. On hienoa, että meillä on kaupungissa mahdolliuus tällaiseenkin oppimisympäristöön, mitä luontokoulun ympäristö sekä osaava henkilökunta tarjoavat.
 
 


Luuppi on kätevä väline!

 
 

Sinivuokkojen lisäksi oli paljon valkovuokkoja.



Retken kuin retken yksi kohokohtia on tietenkin retkieväiden syöminen. Retkemme päättyi nuotion äärelle eväistä nauttien. Miten kaikki maistuukin niin paljon paremmalta ulkona, nuotion äärellä.
 

Tuli on maaginen juttu - se lämmittää ja vangitsee katsojan.

 

tiistai 7. toukokuuta 2013

Nysse tuli - sisäilmanpuhdistin

 

Viikon luontoääni

Töihin tullessani ihmettelin, miksi luokkani ovi on auki ja missä ovat kaikki oppijat. Meidänhän oli määrä lähteä luontoretkelle heti aamusta.
 
 
? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?
 
 
Lähestyin luokkahuonetta ja kuulin, kuinka sieltä kuului iloista puheensorinaa ja jotakin hurinaa. Hurinaa? Kyllä, hurinaa se oli.
 
Astuin luokkaan. Kun näin, mistä hurina oli lähtöisin, muuttui tämä ääni heti korvissani mitä kauneimmaksi musiikiksi. Tätä musiikkia säesti oppijoiden iloiset ihmettelyt uuden laitteen ympärillä. Nyt me saadaan oma luokka takaisin, huusi yksi oppija iloisena. Tämä on siis se laite, joka puhdistaa luokkamme ilmaa.

 
Arvoisat lukijat, saanen esitellä, pitkään odotettu laite on vihdoin saapunut luokkaamme:
 

sisäilmanpuhdistin!

Laite oli saapunut luokkaamme yhtenä niistä viimeisistä lasketuista ajoista elikkäs eilen maanantaina 6.5.2013.

 
 

Sisäilma-asia sisältää mielenkiintoisia näkökulmia, ristiriitoja:

 
Lähtötilanne
 
Opettaja saa allergisia oireita syyslukukaudesta alkaen, sairastaa korva- ja poskiontelontukelhduksia, hakeutuu työterveyteen oireilujen takia ensimmäisen kerran  jo elokuussa. Opettaja syö allergialalääkkeitä hengitystieoireisiin ensi kertaa elämässään läpi syksyn ja talven, elokuusta alkaen. Lääkäri kirjoittaa opettajalle opettajan allergiaoireiden ja sairasteluiden perusteella lausunnon sisäilmanpuhdistimen hankkimista varten.
 
Sisäilmatutkimuksia tehdään kaksin kappalein
 
Koulussa tehdään sisäilmatutkimus, jonka mukaan sisäilmassa ei ole mitään poikkeavaa, hometta tai mitään millä voitaisiin selittää tässä tapauksessa opettajan kertomia allergisia oireita kuluvan lukuvuoden aikana. Todettakoon kuitenkin vielä se, että toisen tutkimuksen tuloksia ei ole vielä tullut.
 
Sisilmanpuhdistimet
 
Moneen luokkaan tuli eilen odotettu sisäilmanpuhdistin. En siis taida olla ainoa sisäilmasta oireileva työyhteisömme jäsen..
 
Ristiriita
 
Samaan aikaan kun tutkimus kertoo omaa tarinaansa luokan ja koulun sisäilman tilanteesta, ihmiset (opettajat) kertovat omia kokemuksiaan voinnistaan työskenneltyään samassa, tutkitussa, sisäilmassa.
 
Ilmeisesti ihmisen kertoma oma kokemus merkitsee vielä jotakin, koska ihmisten kertomien oireiden perusteella sisäilmanpuhdistimet on kouluun saatu, lääkärin lausunnoilla. Hyvä näin.
 
Taitaa olla niin, että tartun sisäilmanpuhdistimeen kuin hukkuva renkaaseen - kun muuta ei ole! - Mutta kyllä se vaan niin kivasti pörisee!
 
 

Niin se luontoretki...

Olipa kiva retki, mutta se onkin jo ihan toinen tarina!
 





lauantai 4. toukokuuta 2013

Kaupungin olohuone

<3 Tikkurilan kirjasto <3

Ajatelkaas, mitä kaupungin olohuoneita kirjastot ovat - hyllyt täynnä kirjoja kaikkien luettaviksi tarkoitettuja. Eikä lainaaminen maksa mitään. On se vaan ihmeellistä!

Tikkurilan kirjaston lastenosaston palvelu ei pettänyt tälläkään kertaa, kun olimme eilen oppijoiden kanssa tutustumiskäynnillä kirjavinkkauksessa. Oppijat saivat oikein hyvää palvelua kirjaston väeltä.

www.vantaa.fi/kirjasto

Yksi kirjaston työntekijöistä oli minulle entuudestaan tuttu vajaa kymmenen vuoden takaa. Hän muisti silloiset oppijani vielä elävästi. Minulla oli tapana päättää maanantaikoulupäivä Tikkurilan kirjaston lastenosastolle, kirjasto kun sattui olemaan kävelymatkan päässä koulustamme. Kävimme kirjastossa säännöllisesti parin vuoden ajan, joka maanantai!

Muistoja

Tämä kirjaston työntekijä muistaa, kuinka parikymmenpäinen oppijajoukko (silloin 5.-6. luokkalaisia) istui kukin kirja nenässä kiinni ympäri salia. Ei sellaista porukkaa ole ollut sen jälkeen, kuulemma. Oppijat kuulemma toivat läsnäolollaan mukavan tunnelman kirjastoon levittäytymällä lukemaan kukin paikkaansa.

Hän muistaa nämä oppijat hyvästä käytöksestä, kun oppijat osasivat antaa lukurauhan myös muille kirjastossa kävijöille. - Pidetään mainetta yllä hyvällä käytöksellä. Näillä sanoilla astelimme kakkiin vierailukohteisiin.

Lainauskone

Eilen yksi oppija ihmetteli lainauskonetta, kun se alkoi tökkiä. Kone ei suostunut ottamaan lainauksia vastaan. Ei hätää, siitä suunta tiskille, jonka takana on työntekijä valmiina palvelemaan oppijaa ja hoitamaan lainaukset. Selvisi samalla sekin, että maksimi lainausmäärä kerralla on 40 kappaletta lainoja. Tällä nuorella oppijalla oli jo muutama lainaus kotona ja tänään tuli 40 täyteen. Siinä syy koneen tökkimiseen :).


Lue, lapsi lue: mitä vaan, kunhan luet

Samainen lukemaan oppinut oppija kysyi päivän päätteeksi, että miten minä selvitän onko viikonlopun läksy tehty. Läksynä on tällä kertaa lukea tai tutustua kotiväen kanssa kirjastosta lainattuun yhteen kirjaan tai osaan siitä. Vastasin tälle oppijalle, että vuosien saatossa tulet huomaamaan oletko läksysi lukenut. Lukutehtävä on itseä, ei opettajaa varten. Tästä läsksystä saa jopa nauttia ;).

Oppija oli erittäin tyytyväinen vastaukseeni ja läksyyn, näin tulkitsin tilanteen.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Käsikirjoitus ja yhteistyötaidot

Käytävä on mitä mainioin oppimistila: tilaa on ja tuntien aikana työrauha on taattu. Toisin sanoen muiden ryhmien opiskelut eivät häiritse meidän ryhmän työskentelyä. Saamme metelöidä rauhassa.
 
 
NÄYTELMÄN KÄSIKIRJOITUS
 
Oppijat ovat suunnitelleet ja toteuttaneet itse suden, jonka maalaus oli vuorossa tänään. Yksi oppijoista on laatinut näytelmän kässärin, jonka pohjalta työstäminen on tapahtunut. Minun osuus kässärissä on ollut puhtaasti tekstin naputtaminen koneelle sanasta sanaan, tarkasti käsikirjoittajan sanelun mukaan.
 
Suden takaosa ennen ehostusta...
 
ja suden etuosa ehostuksen jälkeen. Työstäminn jatkuu huomenna......


YHTEISTYÖTAIDOT

Sutta työstettäessä on ollut tilaisuus hioa myös yhteistyötaitoja. Sivellin ja maali. pettämätön yhdistelmä, eikö? Maalatessa pääsee itse kukin toiselle levelille.

Huomasin tänään mielenkiintoisen seikan. Kaverukset joilla hetki ennen maalaamista oli erimielisyyttä, olivat sulassa sovussa vierekkäin maalaamassa sutta. Itse olin ajatellut ennakoida tilannetta ohjaamalla kaverukset työskentelemään hieman etäämmälle toisita. Yllätyksekseni toinen kaveruksista pyysi toiselta apua, kait epähuomiossa. Joka tapauksessa, hetki sitten ilmassa ollut riita oli poissa.
En aina pysy mukana!

Joka tapauksessa, sutta maalattaessa ei tarvitse tuijottaa toisen naamaa vaan mielenkiinto kohdistuu yhteiseen toimintaan. Huomio kiinnittyy hyvällä tavalla pois toisesta. Rinnakkain on helpompi tehdä töitä, ainakin tänään oli.

Näytelmän työstäminen on tuonut esille uusia piirteitä jokaisesta meistä. Työskentely on vahvistanut entisestään käsitystäni siitä, että joillakin mukaan liittyminen yhteiseen toimintaan vaatii aikaa. Vasta kun kokonaisuus alkaa hahmottua, toisilla on helpompi liittyä mukaan ja ilmaista omia mielipiteitä. Tarvitsen taas huomennakin muistutuksen tästä asiasta.