Tömähtelemme ilmalennosta maahan kuin kypsät omenat puusta, mutta tyylikkäästi: telemark-alastulo, kädet sivulla tasapainoa tasaillen, on harjoiteltu hyvissä ajoin hätätilanteita varten. Juuri koettu ilmalentomme on tällainen hätätilanne, mutta meille se on vain uuden seikkailun alku. Olemme rohkeita!
Varmistuttuamme siitä, että olemme kaikki kunnossa, suuntaamme yksissä tuumin jätekasalle. Heittelemme tabletit sivuun päästäksemme pulpettien luo availemaan niiden kansia. Nostelemme pulpettien kansia kuin muistojen laatikoita: etsimme, pengomme, ja silti toimimme arvokkaan määrätietoisesti. Löydämme juuri sopivan määrän puoliksi syötyjä, katkottuja, järsittyjä lyijykyniä. Pyyhekumin löytäjä hihkaisee riemusta ja terottimen löytyessä, kädet ilmaan voiton merkiksi, tunnelma nousee entisestään. Kansistaan repsottavat ja sivuistaan repaleiset oppikirjat kelpaavat kaikki sellaisenaan. Keräämme aarteet talteen ja hyppäämme tilausbussin kyytiin.
Bussi ei ole mikä tahansa bussi vaan läksyauto. Siellä halutuin istumapaikka on pöydän ääressä. Siinä matematiikan tehtäviä tehdään itsekseen tai kaverin kanssa yhdessä miettien. Kaverin apu on paras apu.
Olemme tietoisia hetkellisestä hiilijalanjälkemme kasvamisesta siirrettyämme läksykerhon lisäksi koko koulunkäynnin renkaiden päälle bussiin. Läksykerhoauton kyltissä lukee nyt kouluauto. Sitä paitsi, eihän koulurakennukseen jäänyt enää mitään, paitsi ehkä homerihmasto sekä pölypallero sukuineen, niin kuka sinne enää kaipaa.
Kouluautossa koulupäivä sujuu ajamalla pisteestä A pisteeseen B, välillä pysähdellen mielenkiintoisiin paikkoihin tai bensikselle vessaan. Rentouttavaa on ohikiitävien maisemien vilinä, ainakin open mielestä. Ajon aikana penkissä istutaan turvavyöt päällä – ei edes tapella voi täällä. Vallitsevasta rauhasta iloitsee jokainen kyydissä olija. Etupenkissä istuessa voi seurata kuskin toimintaa ja oppia samalla liikennekäyttäytymistä. Ilmaratti ja –vaihdekeppi toimivat samaan tahtiin kuskin vastaavien välineiden kanssa.
Uintireissu kouluautolla ajelun ja matikan tehtävien tekemisen välissä virkistää. Uimisen jälkeen tunnelma kouluautossa on lopulta raukea, kun kouluauto kiitää harmaassa iltapäivässä Lahdentietä pitkin kohti pistettä C.
Monen, monen vuoden päästä kouluauto on tullut tiensä päähän. On uudistuttava! Ajateltava luontoa! Säästettävä rahaa! Ja kuitenkin, vanhassa vara parempi. Muistot vanhasta koulurakennuksesta kultaantuvat ajan kuluessa. Pulpetin kannen kolina, sitä kaipaa jo opettaja. Kouluauto kaartaa takaisin koulun pihaan. Jätekasa on hävinnyt pihalta. Pulpetit löytyvät antiikkihuutokaupasta, jos hyvin käy, sanovat uudistajat. Kannelliset pulpetit ovat retroa. Antiikkia! Pulpetteja haalimme antiikkihuutokaupasta. Kovimman hinnan joutuu maksamaan pulsasta, joissa muistokirjoitukset ovat syvimpään uurrettuja. Kirkkoveneen, ripsipiirakan, hakaristin ja I was here –kaiverruksen ollessa saman pulsan kannessa, hintakin hipoo pilviä.
Pulpetit kannetaan yhteisvoimin takaisin luokkahuoneeseen. Pölypallerot ja homerihmasto ovat löytäneet itsellensä uudet kodit kaukana, kaukana koulusta. Ilma koulurakennuksessa on raikas. On kevyt hengittää. Tabletit ovat nieltäviä ja ne toimivat kehomme sisältä käsin.
Sen pituinen tämä Se.
