Läsnäolo koetuksella

Auringon valo tekee oppijoille sen mitä valon kuuluukin: kasvattaa siipiä oppijoiden selkään. Taas tänäkin vuonna. Ja ope miettii ajan kulua, vastahan lukuvuosi alkoi. Meneillään on läsnäolon kannalta lukuvuoden yksi haastavimmista ajanjaksoista.

Läsnäolon koetus alkaa lopputalvesta, kun tilataan tulevan lukuvuoden oppikirjoihin verrattavat materiaalit, ja jatkuu koulutarviketilauksilla. Ennen pääsiäislomaa meidän tiimissä mietittiin, otetaanko mintun vihreää vohvelikangasta, punaista huopaa vai silmiä? Vai vähän kaikkia. Pitää tietää, mitä askarrella ensi keväänä. Muusta elämästä niin vielä tiedäkään.

Koulutarvikkeet on kilpailutettu ja monet hankittavat ovat jopa ihan kohtuuhintaisia. Mutta se mistä ainakin maksetaan on kunnolliset väriliidut. Pienten kanssa väriliidut ovat päivittäin käytössä ja ne kuluvat.

Kaikkea tilaamista helpottaa raha. Tai siis se, että rahaa on huomattavan rajallinen määrä.

Listasin tähän minun luokassani käytetyimmät koulutarvikkeet lukuvuoden aikana. Ei ole kuulkaas lyijärin eikä pyyhekumin voittanutta. Enkä muista, milloin viimeksi minulla olisi ollut näin kaikkiruokaisia oppijoita kuin tämä jengi on.

1. Lyijykynä

Lyijäreitä on pureskeltu, (syöty?), imeskelty, teriä katkottu, hävitetty, löydetty ja taas hävitetty (ope kuuluu tähän joukkoon) ja vaihdeltu. Olemme käyttäneet koulun, kodin ja open kotoa tuomia kyniä.

2. Pyyhekumi

Murenee monen oppijan käsissä heti ensi käsittelyssä.

3. Puuvärit

4. Paperi

5. Väriliidut

6. Teippi, maalit, siveltimet

Saksilla emme leikanneet yhdessä vaiheessa lainkaan. Sitäkin enemmän taittelimme, revimme ja rypistimme sekä maalasimme. Enemmän olemme olleet matkalla kuin valmiissa tuotoksissa.

Menninkäiset ovat kaikkiruokaisia.

 

Oppijat imevät tähän hetkeen ja helpottavat irrottamaan tulevien asioiden liiallisesta miettimisestä. Jos ei näin olisi, jäisi vielä hyvät hetket vahingossa huomaamatta!

Lestissä lipsumista ja uudelleen sovittamista

Tiistaisin saan liikuntaa virman piikkiin. Viikon välkkävalvonnoista minulla on päivän aikana kaksi, joista toinen on 25 minuutin pitkä välkkä ja toinen vartin pituinen pyrähdys. Tiistain välkkävalvonnoissa saan juosta lujaa.

Luokan oppijoiden kanssa on muotoutunut hippa-leikki, heppa-hipaksi nimetty. Siitä on useita, aika raakojakin muunnelmia, mutta tässä heppa-hipan perusmuoto.

Heppa-hippa

Oppijat ovat hevosia, minä olen hevosten omistaja. Leikki alkaa sopimalla paikka tallille koulun pihalla. Tänään tallina toimi hiekoituslaatikot.

Hevoset ovat tallissa, käydään läpi jokaisen hevosen väri ja nimet. Hoitaja ruokkii hevosensa.

Mutta sitten hoitajan puhelin soi ja hoitaja unohtuu puhumaan puhelimessaan. Sinä aikana hevoset karkaavat. Omistaja huomaa tilanteen, yrittää houkutella ja saada kiinni karanneet hevoset. (Tässä kohtaa tapahtuu yleensä leikin muunnokset..)

Olemme saaneet leikkiin mukaan jo muitakin pihan oppijoita. Tänään mukana oli monta uutta leikkijää ja entuudestaan tuttu aikuinen, icehearts-kasvattaja, joka liittyi hevosia ruokkimaan.

Oppijan näkemys heppa-hipasta.
Piirtäjä on kolmikon keskellä laukkaamassa karkuun,
kun omistaja (elikkäs mä) yrittää saada karkureita kiinni.

Hiljaistakin on viikossa ollut

Oppijoiden istuttamat ohraruohot ovat alkaneet itää omissa ruukuissaan.

Viime viikolla kaikkiin ruukkuihin laitettiin multaa, siemeniä ja vettä, ruukuille on jopa laulettu ja luettu. Ruukut ovat saaneet aurinkoa ohjeen mukaan.

Siltikin - tuloksena on eri tavoin itäneitä ruohonalkuja. Yhdessä ruukussa ruoho rehottaa vihreänä, kun toisessa ruukussa vaatimattomin ruoho on hädin tuskin noussut mullasta ja on niin haalean väristä ja harvaa, että yksittäiset ruohot pystyy laskemaan kahden käden sormilla, ihan sääliksi käy.

Aamu alkaa ruohorutiinilla. Oppija kurkkaa ruukkunsa tilanteen, tarvittaessa kastelee multaa ja kääntää ruukkua niin, että ruoho saa tasaisesti auringon valoa ja ihastelee muutenkin kaunista ruohoa...

Ja vertailee ruohoansa naapuriruukun ruohoon. Miks tolla on pidempi ruoho kun mulla? Mulla onkin pidempi (lue: parempi) ruoho kuin sulla! Mä en ala, mulla on huono (lue: lyhyt) ruoho!

Naapurisopu ruukuissa oli koetuksella tänään, kun paikasta auringossa taisteltiin heti aamutuimaan. Nimittäin, yksi oppija keksi laittaa ruukut ikkunalle ruohon pituus(paremmuus)järjestykseen: pitkäruohoiset eteen parhaimmille aurinkopaikoille ja harvaruohoiset takariviin muiden varjoon. Harvaruohoisen naapuriruukun leirissä kimpaannuttiin asettelusta ja uhattiin jättää ruohon hoitaminen kokonaan. Niin paljon otti pattiin naapurin rehvastelu tuuhealla ja tumman vihreällä ruohollaan.

Välirauha solmittiin kuitenkin nopeasti ja onneksi ruohojen, myös harvan, hoitamista jatketaan ohjeen mukaan.

Pääsiäislomaa odotellessa..

Mummot ja papat valtasivat koulun

Astun koulurakennukseen vähän ennen h-hetkeä. Näen kaksikon, jolla on ikäeroa vähintään 60 vuotta, kävelemässä rauhallista tahtia kohti ruokalaa. Kaksikosta nuorempi kävelee ryhdikkäänä mummonsa vierellä, mummon tahtiin.

Ryhdikäs koululainen on pukeutunut siistiin kauluspaitaan ja housuihin. Hiukset on kammattu. Tänään on tärkeä päivä sekä lapselle että mummolle.

Tervehdimme toisiamme. Lapsi tervehtii minua yhtä iloisesti kuten aina. Edellisenä aamuna lapsen jaloissa oli kovempi vauhti ja suusta pilkisti tikkari, joka oli käyty ostamassa lähikaupasta, salaa aikuisilta tietenkin.

Mutta tänään lapsen olemus on arvokas, silti iloinen. Mummon seurassa ei hilluta, tulkitsen tilanteen.

Aamu on nimittäin mummojen ja pappojen. Alkuopetuksessa olevien lasten isovanhemmat on kutsuttu aamukaffelle ja yhteiseen aamun aloitukseen koulun ruokalaan.

Kutsua on noudatettu kiitettävästi - ruokala on täpöten täynnä lasten isovanhempia. Istumapaikoista on paikoin pulaa, mutta oman tutun aikuisen syli kelpaa monelle lapselle istumapaikaksi.

Kahvin ja mehun juonnin lomassa laulamme ja kuulemme muutaman osallistavan runon. Yhteisen aloituksen jälkeen isovanhemmat pääsevät tuokioksi oman lapsen lapsensa luokkaan.

Luokassa otan pyynnöstä valokuvan isovanhemmasta ja lapsen lapsesta, kun he istuvat viereikkäisissä pulpeteissa. Ihana kuva, eipä voi muuta sanoa.

Joillakin lapsilla omat isovanhemmat asuvat lähellä, ehkäpä samassa kaupungissa tai naapurikunnassa. He pääsevät osallistumaan lapsen elämään monin tavoin. Yksi vaari käy lapsen lapsensa kanssa uimassa, toinen auttaa läksyissä.

Osaa isovanhemmista pääsi tuuraamaan oma vanhempi, koska kaikilla isovanhemmat eivät asu lähellä tai he eivät ole enää elossa. Joillakin isovanhemmat asuvat toisessa maassa tai jopa toisessa maanosassa.

Muutama mummo ja pappa oli matkustanut satoja kilometrejä noudattaakseensa saamaansa kutsua saapua lapsen lapsen kouluun.

Hieno päivä.

Perinne on syntynyt.

Aurinkokin paistoi
isovanhempien aamukaffepäivänä.

Kasvatuksen (tosi) lyhyt oppimäärä

Ravinteikkaan mullan alle piilotetut ohraruohon siemenet ja multa kastellaan. Varotaan painamasta siemeniä liian tiukkaan multaan, jotta siemenet jaksaisivat itää. Siirretään ruukut ikkunalaudalle..

..ja annetaan paljon auringon valoa. Lauletaan ja luetaan ruukuille. Sanat ja sävel antavat voimaa - myös kasvusta huolehtivalle. Varmistetaan kaikin tavoin hyvät kasvuolosuhteet, koska..

siemenestä itää se, mitä on siemenessä, mullassa, ilmassa.

Ja kappas, sieltä ensimmäinen pipo jo pilkistääkin!

Toivotaan hyvää satoa jokaiseen ruukkuun!

First Class Person 1 vuotta!

Sain alkuni pienen pienistä luokan ilmassa leijailevista hiukkasista, jotka tunkeutuivat erään open silmiin ja nenään. Hiukkaset saivat open aivastamaan, hieromaan silmiään ja raapimaan ihoaan. Aikansa ope nuuskutteli ja köhi, kunnes olin valmis: ope pullautti minut maailmaan.

Tänään maanantaina 7.4. tästä syntymästäni on kulunut tasan vuosi.

Nimi First Class Person on saatu open parhaalta ystävältä jo vuosia sitten. Tosin ensin nimen sai ope itse, kun hän oli menossa silloinkin ekalle luokalle (pääseeköhän ope ikinä luokaltaan..).

lukee open T-paidassa, vm -08

Vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Open niiskuttelu on vähentynyt ja minä olen oppinut ryömimään, konttaamaan ja vaappuvin askelin tuettuna kävelemään. Maitohampaiden puhkeaminen valvottaa opea ajoittain, mutta onneksi sekin on ohimenevä vaihe. 

Minulla on kova ruokahalu. Mieluisinta herkkua ovat oppijoista kertovat tekstit, jotka kertovat siitä miten oppijat opettavat opea. 

Syksyllä ruokinnassa oli taukoa. Ei tekstin tekstiä vähään aikaan, vaikka oli ihan hirveän kova nälkä. Samaan ajankohtaan osui konttaamisen opettelu ja se tuntui loputtomalta vaiheelta: eikö täältä maan rajasta pääse koskaan pois? Ope, lisää tekstiä tai näännyn nälkään!

Jos ope olisi joutunut olemaan työyhteisössä yksin, konttaaminen jatkuisi edelleen. 

Ei olisi synttäriä. Eikä kinuskikakkua.

Tänään ope haluaa tarjota työyhteisönsä aikuisille kakkua syntymäpäiväni kunniaksi ja kiitoksena siitä, että ei tarvitse enää kontata. Siis kummankaan ei tarvise enää kontata, ei minun eikä hänen. Kakkua hän haluaisi tarjota myös entisille ja tuleville työkavereille. Koska ilman hyvää työyhteisöä meno koulussa olisi pelkkää kontillaan oloa. 

Tältä ope kuvittelee näyttävänsä..

mutta totuus on kuitenkin tämä :D
Oppijan näkemys samasta tyypistä, hah hah!

Aikavaras

Varkaus tapahtui viime sunnuntaina ja siitä uutisoitiin maailmanlaajuisesti.

Varas sai saaliikseen tunnin. Omassa kehossani aikavarkaus on aiheuttanut tunteen pieneksi jääneistä lempifarkuista, joita kiskoo kerta toisansa jälkeen jalkaansa, koska ne on niin mukavat. Lempifarkkujen mukavuus on muisto ajalta, kun farkut oli vielä sopivat.

Tunnin aikaero kesäaikaan siirtymisessä aiheuttaa samanlaista epämukavaa oloa. Ja lisäksi vielä väsyttää, siis tavallista enemmän.

Koulupäivä alkaa kello 8.05 ja koulun kello soi siitä merkiksi. Silloin oppijan pitäisi olla lampsimassa oppimispisteen suuntaan.

Mutta mitä tapahtuu oppija Uneliaan kotona? Siellä koulun kello on muuttunut jättiläismäiseksi herätyskelloksi.

Kello soi kello 8.05. Sängystä ylös ja aamutoimien pariin. Aamupala syödään, jos ehditään, tänään ei ehditä. Ja sitten kouluun. Ai niin, takki mukaan. Ja reppu. Onneksi koulu on kivenheiton päässä niin voi sahata kodin ja koulun väliä monta kertaa hakemassa unohtuneen tavaran sitä mukaa kun se tulee mieleen.

Koulun piha on jo tyhjä. Käynti ulko-ovesta sisään. Jaahas, siellä se opettaja jo iloisena odottaa luokan edessä. Ei muuta, kun naulakolle sitten vaan ulkovaatteita riisumaan.

Mikäs ilme toi on, open kasvoilla? Ope se on aina ajoissa koulussa!

Ope jauhaa. (huomaattehan harventuneen partani)

"Tiedätkö mitä kello on? Monelta sun piti olla koulussa? Sä olet taas myöhässä.." jauhan minä. 

Kuulen oppijan tuottamaa suomen kielen tekstiä, jonka tulkitsen selitykseksi. Nään myös parin pyöreitä silmiä ja ripsiä, joita räpsytellään pää kallellaan, että en kyllä tiedä olevani myöhässä.

Maanantaina lounaalla oli uneiliasta porukkaa. Osa nautti lounaan aamupalana. Tiistaina juttu luisti jo entiseen tapaan, olihan ruokana kasin hajotusta kalapuikkojen muodossa.

Onneksi koulu ei ole aikataulun mukaan lähtevä laiva tai lentokone. Moni olisi jäänyt lähtöportille tällä viikolla. Minä myös, ihan helposti.

Aamuvirkulta oppijalta sain tänään kouluun tuliaisiana kimpun pajunkissoja.
Kimppu oli mulla päivän ajan lainassa, kun oppija halusi kauniin kimpun kuitenkin itselleen :)

Leipää ja sirkushuveja

Huvit ensin
Sirkustyöpaja imaisi pienet oppijat mukaansa heti aamutuimaan jumppatunnilla. Se oli eilen se, mutta sirkus, oppijoiden innostus ja onnistuminen piirtyivät mieleen mukavana muistona.

Sirkuspajassa lapset tekivät pyramideja, tasapainoilivat ja taituroivat pallojen, keilojen, vanteiden, diapoloiden ja kukkakeppien kanssa kahden sirkusohjaajan opastamana. Työpajan lopuksi ohjaajat kysyivät jokaisen omaa suosikkijuttuaan. Monet tykkäsivät taituroida kukkakepillä (flower stick), joka oli myös oma suosikkini.

Folwer stick eli kukkakeppi:
pölyhuiskan näkoinen keppi+suora keppi (2kpl).
Netistä löytyy videoita teko-ohjeineen - askartelemaan!

Yhteistyöluokan vanhemmista koostuva luokkatoimikunta on kerännyt rahaa ja halunnut tarjota tällaisen sirkutyöpajan ja ihanan elämyksen lapsilleen koulun jumppatunnilla. Toteutus oli oikein onnistunut. Ennen kaikkea vanhempien idea tarjota omille lapsilleen tällainen sirkustyöpaja oli aivan mahtava!

Toinen on nelinkontin 'pöytänä' ja toinen
kierähtää pöydän päältä selin 'lepakkona' toiselle puolelle.
Ope auttaa.

Pyramidin ensimmäinen vaihe valmistuu hienosti!

Kun sen osaa!

Sitten leipää ja neuvotteluja

Liikelounaalla sirkuskeskustelu jatkuu oppijoiden ja meidän aikuisten kesken. Sirkus virittää monenlaisia ajatuksia toteutettavaksi vielä tälle keväälle. Aikuinen pöydässä heittää idean, innostun siitä. Ruokailtuamme siirrymme oppijoiden kanssa takaisin luokkaan, matkalla näen lähestyvän kollegan, joka oli myös sirkustelemassa ja nyt menossa syömään. Sopivan puhe(lue: huuto-)etäisyyden päässä heitän idean hänelle, vaihdamme muutaman lauseen, etenemme kumpikin samalla omiin suuntiimme. Tällaisia ovat ohikiitävät ja tehokkaat ideapalaverit.