Astun koulurakennukseen vähän ennen h-hetkeä. Näen kaksikon, jolla on ikäeroa vähintään 60 vuotta, kävelemässä rauhallista tahtia kohti ruokalaa. Kaksikosta nuorempi kävelee ryhdikkäänä mummonsa vierellä, mummon tahtiin.
Ryhdikäs koululainen on pukeutunut siistiin kauluspaitaan ja housuihin. Hiukset on kammattu. Tänään on tärkeä päivä sekä lapselle että mummolle.
Tervehdimme toisiamme. Lapsi tervehtii minua yhtä iloisesti kuten aina. Edellisenä aamuna lapsen jaloissa oli kovempi vauhti ja suusta pilkisti tikkari, joka oli käyty ostamassa lähikaupasta, salaa aikuisilta tietenkin.
Mutta tänään lapsen olemus on arvokas, silti iloinen. Mummon seurassa ei hilluta, tulkitsen tilanteen.
Aamu on nimittäin mummojen ja pappojen. Alkuopetuksessa olevien lasten isovanhemmat on kutsuttu aamukaffelle ja yhteiseen aamun aloitukseen koulun ruokalaan.
Kutsua on noudatettu kiitettävästi - ruokala on täpöten täynnä lasten isovanhempia. Istumapaikoista on paikoin pulaa, mutta oman tutun aikuisen syli kelpaa monelle lapselle istumapaikaksi.
Kahvin ja mehun juonnin lomassa laulamme ja kuulemme muutaman osallistavan runon. Yhteisen aloituksen jälkeen isovanhemmat pääsevät tuokioksi oman lapsen lapsensa luokkaan.
Luokassa otan pyynnöstä valokuvan isovanhemmasta ja lapsen lapsesta, kun he istuvat viereikkäisissä pulpeteissa. Ihana kuva, eipä voi muuta sanoa.
Joillakin lapsilla omat isovanhemmat asuvat lähellä, ehkäpä samassa kaupungissa tai naapurikunnassa. He pääsevät osallistumaan lapsen elämään monin tavoin. Yksi vaari käy lapsen lapsensa kanssa uimassa, toinen auttaa läksyissä.
Osaa isovanhemmista pääsi tuuraamaan oma vanhempi, koska kaikilla isovanhemmat eivät asu lähellä tai he eivät ole enää elossa. Joillakin isovanhemmat asuvat toisessa maassa tai jopa toisessa maanosassa.
Muutama mummo ja pappa oli matkustanut satoja kilometrejä noudattaakseensa saamaansa kutsua saapua lapsen lapsen kouluun.
Hieno päivä.
Perinne on syntynyt.
Ryhdikäs koululainen on pukeutunut siistiin kauluspaitaan ja housuihin. Hiukset on kammattu. Tänään on tärkeä päivä sekä lapselle että mummolle.
Tervehdimme toisiamme. Lapsi tervehtii minua yhtä iloisesti kuten aina. Edellisenä aamuna lapsen jaloissa oli kovempi vauhti ja suusta pilkisti tikkari, joka oli käyty ostamassa lähikaupasta, salaa aikuisilta tietenkin.
Mutta tänään lapsen olemus on arvokas, silti iloinen. Mummon seurassa ei hilluta, tulkitsen tilanteen.
Aamu on nimittäin mummojen ja pappojen. Alkuopetuksessa olevien lasten isovanhemmat on kutsuttu aamukaffelle ja yhteiseen aamun aloitukseen koulun ruokalaan.
Kutsua on noudatettu kiitettävästi - ruokala on täpöten täynnä lasten isovanhempia. Istumapaikoista on paikoin pulaa, mutta oman tutun aikuisen syli kelpaa monelle lapselle istumapaikaksi.
Kahvin ja mehun juonnin lomassa laulamme ja kuulemme muutaman osallistavan runon. Yhteisen aloituksen jälkeen isovanhemmat pääsevät tuokioksi oman lapsen lapsensa luokkaan.
Luokassa otan pyynnöstä valokuvan isovanhemmasta ja lapsen lapsesta, kun he istuvat viereikkäisissä pulpeteissa. Ihana kuva, eipä voi muuta sanoa.
Joillakin lapsilla omat isovanhemmat asuvat lähellä, ehkäpä samassa kaupungissa tai naapurikunnassa. He pääsevät osallistumaan lapsen elämään monin tavoin. Yksi vaari käy lapsen lapsensa kanssa uimassa, toinen auttaa läksyissä.
Osaa isovanhemmista pääsi tuuraamaan oma vanhempi, koska kaikilla isovanhemmat eivät asu lähellä tai he eivät ole enää elossa. Joillakin isovanhemmat asuvat toisessa maassa tai jopa toisessa maanosassa.
Muutama mummo ja pappa oli matkustanut satoja kilometrejä noudattaakseensa saamaansa kutsua saapua lapsen lapsen kouluun.
Hieno päivä.
Perinne on syntynyt.
 |
| Aurinkokin paistoi isovanhempien aamukaffepäivänä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti