Aikavaras

Varkaus tapahtui viime sunnuntaina ja siitä uutisoitiin maailmanlaajuisesti.

Varas sai saaliikseen tunnin. Omassa kehossani aikavarkaus on aiheuttanut tunteen pieneksi jääneistä lempifarkuista, joita kiskoo kerta toisansa jälkeen jalkaansa, koska ne on niin mukavat. Lempifarkkujen mukavuus on muisto ajalta, kun farkut oli vielä sopivat.

Tunnin aikaero kesäaikaan siirtymisessä aiheuttaa samanlaista epämukavaa oloa. Ja lisäksi vielä väsyttää, siis tavallista enemmän.

Koulupäivä alkaa kello 8.05 ja koulun kello soi siitä merkiksi. Silloin oppijan pitäisi olla lampsimassa oppimispisteen suuntaan.

Mutta mitä tapahtuu oppija Uneliaan kotona? Siellä koulun kello on muuttunut jättiläismäiseksi herätyskelloksi.

Kello soi kello 8.05. Sängystä ylös ja aamutoimien pariin. Aamupala syödään, jos ehditään, tänään ei ehditä. Ja sitten kouluun. Ai niin, takki mukaan. Ja reppu. Onneksi koulu on kivenheiton päässä niin voi sahata kodin ja koulun väliä monta kertaa hakemassa unohtuneen tavaran sitä mukaa kun se tulee mieleen.

Koulun piha on jo tyhjä. Käynti ulko-ovesta sisään. Jaahas, siellä se opettaja jo iloisena odottaa luokan edessä. Ei muuta, kun naulakolle sitten vaan ulkovaatteita riisumaan.

Mikäs ilme toi on, open kasvoilla? Ope se on aina ajoissa koulussa!

Ope jauhaa. (huomaattehan harventuneen partani)

"Tiedätkö mitä kello on? Monelta sun piti olla koulussa? Sä olet taas myöhässä.." jauhan minä. 

Kuulen oppijan tuottamaa suomen kielen tekstiä, jonka tulkitsen selitykseksi. Nään myös parin pyöreitä silmiä ja ripsiä, joita räpsytellään pää kallellaan, että en kyllä tiedä olevani myöhässä.

Maanantaina lounaalla oli uneiliasta porukkaa. Osa nautti lounaan aamupalana. Tiistaina juttu luisti jo entiseen tapaan, olihan ruokana kasin hajotusta kalapuikkojen muodossa.

Onneksi koulu ei ole aikataulun mukaan lähtevä laiva tai lentokone. Moni olisi jäänyt lähtöportille tällä viikolla. Minä myös, ihan helposti.

Aamuvirkulta oppijalta sain tänään kouluun tuliaisiana kimpun pajunkissoja.
Kimppu oli mulla päivän ajan lainassa, kun oppija halusi kauniin kimpun kuitenkin itselleen :)