First Class Person 1 vuotta!

Sain alkuni pienen pienistä luokan ilmassa leijailevista hiukkasista, jotka tunkeutuivat erään open silmiin ja nenään. Hiukkaset saivat open aivastamaan, hieromaan silmiään ja raapimaan ihoaan. Aikansa ope nuuskutteli ja köhi, kunnes olin valmis: ope pullautti minut maailmaan.

Tänään maanantaina 7.4. tästä syntymästäni on kulunut tasan vuosi.

Nimi First Class Person on saatu open parhaalta ystävältä jo vuosia sitten. Tosin ensin nimen sai ope itse, kun hän oli menossa silloinkin ekalle luokalle (pääseeköhän ope ikinä luokaltaan..).

lukee open T-paidassa, vm -08

Vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Open niiskuttelu on vähentynyt ja minä olen oppinut ryömimään, konttaamaan ja vaappuvin askelin tuettuna kävelemään. Maitohampaiden puhkeaminen valvottaa opea ajoittain, mutta onneksi sekin on ohimenevä vaihe. 

Minulla on kova ruokahalu. Mieluisinta herkkua ovat oppijoista kertovat tekstit, jotka kertovat siitä miten oppijat opettavat opea. 

Syksyllä ruokinnassa oli taukoa. Ei tekstin tekstiä vähään aikaan, vaikka oli ihan hirveän kova nälkä. Samaan ajankohtaan osui konttaamisen opettelu ja se tuntui loputtomalta vaiheelta: eikö täältä maan rajasta pääse koskaan pois? Ope, lisää tekstiä tai näännyn nälkään!

Jos ope olisi joutunut olemaan työyhteisössä yksin, konttaaminen jatkuisi edelleen. 

Ei olisi synttäriä. Eikä kinuskikakkua.

Tänään ope haluaa tarjota työyhteisönsä aikuisille kakkua syntymäpäiväni kunniaksi ja kiitoksena siitä, että ei tarvitse enää kontata. Siis kummankaan ei tarvise enää kontata, ei minun eikä hänen. Kakkua hän haluaisi tarjota myös entisille ja tuleville työkavereille. Koska ilman hyvää työyhteisöä meno koulussa olisi pelkkää kontillaan oloa. 

Tältä ope kuvittelee näyttävänsä..

mutta totuus on kuitenkin tämä :D
Oppijan näkemys samasta tyypistä, hah hah!