Kerron saaneeni mukin pari vuotta sitten yhdeltä oppijalta, ja luen mukissa olevan tekstin oppijoille ääneen:
Elämässä on unelmia, ja opettajat auttavat tekemään niistä totta!
- Ei varmasti pidä paikkaansa! kuuluu spontaani vastaus kysyjältä. - Ei opettajat niistä unelmista totta tee. Vai mitä? ja kääntää katseensa vierustoverin puoleen saadakseen varmistuksen tiedolleen. Vierustoveri ei ihan vielä tiedä, mistä puhutaan, mutta kuuntelee tarkkaan kun kysyjä jatkaa:
- Kyllä se on vanhemmat, jotka ne lelut ostaa - ei opettaja. Eiks nii?
Nyt vierustoverikin on kärryillä ja on ehdottoman samaa mieltä ikätoverinsa kanssa.
Ja minä myös, olen niin samaa mieltä oppijoiden kanssa.
TÄLLÄ VIIKOLLA koulussamme pidettiin kaikkien alkuopetusluokkien vanhempainillat. Omassa luokassa oppijat askartelivat vanhempainiltaa varten kortin, tervehdyksen kera, yllätyksenä omille vanhemmilleen. Kortti jemmattiin omaan pulpettiin, joka oli ensin siivottu. Oppijoita jännitti etukäteen, löytävätkö äidit ja isät varmasti kortin pulpetin kätköistä.
Vanhempainillassa jokainen kortti löytyi. Illan aikana vanhemmat tekivät lapsillensa yllärinä kortin, joka vastaavasti piilotettiin pulpettiin. (Ja käytiin siinä vanhempainillassa joitakin asioitakin läpi, mutta ne ovat tässä jutussa sivuseikka.) Voi sitä riemua, kun seuraavana aamuna kerroin lapsille, että pulpetissa odottaa yllätys! Lapset penkoivat pulpettiaan: jokainen lapsi sai omalta vanhemmalta (tai vanhemmilta) postia! Korttia tutkailtiin moneen otteeseen päivän aikana.
EN ARVANNUT etukäteen, miten tärkeä juttu tämä postin vaihto oli lapsille. Aivan kuin vanhempien ja opettajan välinen yhteistyö olisi konkretisoitunut oppijoille. Silmät loistaen oppijat kuuntelivat illan kulkua siitä, kun vanhemmat olivat etsineet yllätystään (ja samalla ihastelevat siistiä pulpettia!) ja kuinka he olivat askarrelleet kortteja. Tällainen kokemus helpottaa yhteistyötä entisestään, kun oppija tajuaa aikuisten olevan samassa veneessä: kaikki toimivat lapsen parhaaksi.
ALKUOPETUSIKÄINEN LAPSI haluaa nähdä ja kuulla, että vanhemmat ovat hänestä ylpeitä. Oppija haluaa näyttää vanhemmille, että osaa asioita ja samalla haluaa kuitenkin kaiken tuen. Oppija haluaa toimia oikein. Oppija on lapsi, joka haluaa tulla hyväksytyksi. Lapsi ilmaisee kyllä toiveensa ja tarpeensa, mutta usein ilmaisussa on jonkinlainen salaus päällä. Lapsen joskus hapuilevan ilmaisun salakoodin purkamiseen tarvitaan vanhempien lisäksi kaikkia meitä aikuisia.
Vaikka vanhemman paikka on silti ihan spesiaali (eikä mikään uutinen) - auttaahan se niissä unelmien toteuttamisessa.. :)
Vanhempainillan jälkeen sateenkaari taivaalla koulun lähellä kertoo, että Täällä On Aarteita..
Lovely!! Saanko Minna tuon kortti-idean kopioida omaan vanhempainiltaani ?
VastaaPoistaTaina, tottakai! Minäkin sain idean jostain, oisko ollu fb alakoulun aarreaitta tai vast sivulta, jossa on käyty keskustelua vanhempainilloista.
PoistaEnkä edes tarkkaan muista, oliko idea siellä kortti. Mitta kortti-idea syntyi myös ihan luokassa lasten kanssa, kun postikorteista oli ollut muutenkin puhetta.