Luokan seinien harmaa väri paljastuu alta, kun seiniä riisutaan oppijoiden töistä. Syksyllä kukaan oppijoistani ei kysellyt kuulakärkikynällä kirjoitettujen erilaisten pienten tekstien ja puumerkkien perään, joita löytyy sieltä täältä luokan seiniltä, tyyliin I was here. Nyt, yhdeksän kuukautta myöhemmin, oppija kysyy, miksi seinään on kirjoitettu myös ruma sana. Niin - ollaan opittu lukemaan.
Pulpettia siivotessa tavarakätköjen alta paljastuu pulpetin pohja ja monta aarretta löytyy uudestaan. Näin tapahtuu keräilijämenninkäisille ja he joutuvat kuljettamaan tavarat kotiin useana eri päivänä.
Organisoijamenninkäiset sitä vastoin pitävät ja ovat pitäneet koko lukuvuoden tavarat pulpeteissaan pinoissa koon mukaan. Pulpetissa ei ole mitään turhaa, ainakaan menninkäisen mielestä. Tavaran kuljetus hoituu kevyemmällä kalustolla: yksi pussi riittää kuljetukseen.
Minun työpöytäni sisältö kulkee kolmessa laukussa. Siinä syy pöytäpinnan tyhjyyteen. Erona menninkäisiin, minä kuljetan tavaroita edes takaisin kodin ja koulun välillä, mitään en näytä jättävän minnekään, korkeintaan hukka nimiseen paikkaan!
Minulla on vielä paljon opittavaa menninkäisiltä.
Luokkatila on palaamassa alkuasetelmiin – kaikki näyttää hiljalleen siltä, kuin viimeksi elokuussa. Seinäpinnat näkyvät ja pulpettien kannet saa taas kiinni. Luokka on pian muuttovalmis. Mitään ei ole tarttunut seiniin tästä vuosikerrasta, lukuun ottamatta sinnarin jämiä ja menninkäisten iloa. Seinät kuiskaavat: We were here!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti