Sivut

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Ikävän tunne

- Eiku LÄSKIäiset, toistaa oppija vieruskaverilleen selventäen seuraavan päivän ohjelmaa luokassamme ja jatkaa:
- Ei ne, missä syödään pullaa ja tullaan tällaiseksi--, ja levittää samalla käsiään sanojensa tueksi tehden ilmassa keholleen laajat raamit, - vaan ihan tavalliset läskiäiset.

Vappuviikolla arjen rutiinit ovat poikenneet totutusta. On ollut muutaman oppijan fudismatsiin valmistautumista kannustuskylttejä tehden...


... sekä kahden oppijan läksiäiset ja tietenkin vappu.

Liikkeellä on ollut suuria tunteita. Tunnelma on ollut pääosin positiivinen, hyväntuulinen, haikeakin.

Välillä levottomuus on ollut lähes käsinkosketeltavaa. Juuri kun luulen, että hommat sujuisivat luokassa rauhallisesti, koittaakin hirveä häslinki ja levottomuus leviää. Sellaisen päivän jälkeen takki on totaalisen tyhjä.

Tai toisin päin: varaudun levottomuuteen, "kun on sadepäivä", mutta luokassa vallitseekin rauhallisuus, levollisuus. Siis mitä ihmettä?

Vappuaaton aattona vietimme kahden oppijan näitä "ihan tavallisia läksiäisiä". Tyyppien koulupolku jatkuu toisessa koulussa, joten onhan se nyt juhlan paikka - iloita, että ovat kivoja kavereita, ja toivottaa hyvää jatkoa.

Vappuaatto meni ihan vapuiksi, hyvällä tavalla vapuiksi. Leikkimistä ja pelejä, ja sopivasti häslinkiä. Päivän lomassa toinen muuttoa tekevä oppija haastettiin pelaamaan viimeisen viimeistä shakkipeliä: kumpi kaveruksista voittaa välillään luokan mestaruuden. Peli oli päättyä riitaan, kun toinen osapuoli häviön koittaessa yritti sekoittaa pelilaudan. Kännykkäkamerastani löytyi dokumentti hetkeä ennen sekoittamista, joten sovinto saatiin pikaisesti aikaan.


Ja olisi sopu saatu ilman kameraakin. Sillä ei ystävyys yhteen peliin kaadu.

Pikku hiljaa päivien aikana tajuntaamme on takertunut totuus, että nuo kaksi oppijaa jatkavat oppimispolkuaan toisessa koulussa. Ikävän tunne on ollut läsnä puheissa ja kaikessa olemisessa. Muutoksen on voinut aistia.

- Ope, tuleeko sullekin noita ikävä? muutamat ovat kysyneet minulta useaan otteeseen.

Kyllä. On ollut ikävä jo ensi kohtaamisesta asti. Sellaisia jäljen jättäjiä elämään - ihania ihmisiä - on luokkani täynnä!

¨¨¨¨

Sitä jäin tässä miettimään, että millaiset ovat sitten ne läskiäiset, jossa syödään pullaa ja tullaan *pulleiksi*..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti