Lähikoulusta on lyhyt matka kesälomalle

Seison koulun ulko-ovella, siirryn rappuselta muutaman askeleen pihalle päin, että näen varmasti vielä jokaisen.

Siellä ne menevät – koko joukko samaan suuntaan, muutama vanhempi seuranaan. Todistus on ekaluokkalaisen kädessä, askel on kepeä. Hameen helmat heiluvat menninkäisellä, jolla hame on. Pyöräilevä menninkäinen hyppää menopelinsä selkään ja tavoittaa muun joukon.

Koulun parkkipaikan kulmalla menninkäisistä uninen kääntyy vielä ympäri: viimeiset vilkutukset oven suuntaan. Vilkutan takaisin.

Loputtomiin ei voi matkustaa ensimmäisessä luokassa. Elokuussa matka jatkuu toisen luokan kansalaisena. Seura on silloinkin ihan priimaa, kun menninkäiset palaavat takaisin kouluun kesänsä kanssa. Tuolloin he valloittavat koulurakennuksen - ja kanssaihmisten sydämiä - tokaluokkalaisina.

Oppijat, menninkäiset, ovat lomansa ansainneet.