puoli kuuta peipposesta,
västäräkistä vähäsen
pihan siivoamisesta parikyt päivää
pääskysestä ei päivääkään
Mietimme oppijoiden kanssa etukäteen, mitä pihalta kerätään ja mitä sinne jätetään. Mikä kuuluu luontoon ja mikä ei?
Siivouspäivän keräilykohde oli hyvä varmistaa etukäteen, koska menninkäiset ovat kerälijöitä. Roska on pienelle oppijalle monesti aarre, sen olen huomannut lukuvuoden aikana. "Pahimpaan" keräilyaikaan (lopputalvesta, varhain keväällä) siirryin ulko-ovelle portsariksi: sisään pääsi vain repun kanssa. Kaikki kättä pidemmät ja pienemmät kapistukset sekä ylimääräiset elolliset olennot oli jätettävä pihalle parkkiin. Jossakin kohtaa oppijoiden mukana tulevat, ulkoleikeissä käytettävät kepit alkoivat kasvaa kasvamistaan. Heräsi epäilys, harventavatko oppijat metsää tässä lähistöllä.
No, mutta keräilyvaihekaan ei kestänyt ikuisuutta vaan kevät eteni omaa tahtiaan seuraaviin vaiheisiin.
Mikä ei kuulu luontoon? kysymyksellä edettiin hyvin tässä kesän tuovassa siivoustehtävässä.
Käytetyn huumeruiskun nähdessään oppijan ei tule siihen koskea, vaan hän kertoo asiasta aikuiselle ja aikuinen hoitaa ruiskun pois pihalta. Tätä päivää, että asiasta pitää lapsia varoittaa.
Totta puhut noista vaiheista ja niiden etenemisestä. Kiva katsella lasten innostusta kun keppikin on aarre. Saisi sama innostus säilyä aikuisillakin vaikka innostuksen kohde iän mukana vaihtuisikin. Luulen että itse innostun hyvästä vielä kepistäkin pihatöitä tehdessäni :)
VastaaPoistaÄlä muuta sano :) Kunpa se innostus vaan säilyisi läpi elämän ja oppimisen!
PoistaSun blogissa kuva havaintomateriaalista tunniltasi osoittaa,ettei oppimisen tarvi olla ryppyotsaista touhuaa aikuisiälläkään :) hyvä niin :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista