Istun pehmeään nojatuoliin ja samanmoiset aivoni rekisteröivät loman alkajaisiksi tv-ruudun takaa lastenpsykiatri Jukka Mäkelän puhetta. Ylen aamuteeveen lisäksi kahvi maidolla, kirkasvalolamppu sekä kanelilla, oliivi- ja seesamöljyillä maustettu kaurapuuro auttavat arkeen heräämisessä. Jukka Mäkelän sanat sopivat arjen aloitukseen: lasta saa pitää sylissä.
Töissä loman aloituksen jälkeinen maanantai ei petä tälläkään kertaa. Arkeen laskeutuminen kestää oman aikansa. Yksi oppija näyttää nielaisseen loman aikana jonkinlaisen moottorin, joka pitää lapsen jatkuvassa liikkeessä: helikopteri ilman ropelleja. Yhteyden saaminen helikopterin ohjaajaamoon on vaikeaa. Mutta kivaa on kopterissa ja kopterin kanssa.
Saavumme koulun saliin kuuntelemaan Duudsoneita, sali täyttyy alakoululaisista. Saamme istumapaikat lattialta aivan edestä. Herrat Duudsonit puhuvat kaveruudesta ja unelmista. Tavoitteet korkealle! Usko unelmiin! julistavat Duudsonit.
Ohessa kuulen myös oppijani kertomana, salaus päällä tosin, selostuksen uusimmasta Risto Räppääjä -elokuvasta. Pidän lasta sylissä, keinutellen, työavaimien toimiessa leluna. Parin lapsen päässä alkaa oppijoiden kesken varvashippa istualleen. Hiisi, olen jumissa lattialla kehtona. En viitsi huutaa enkä saa katsekontaktia lapsiin. Ennen kuin edes tajuan huhuilla täydestä salista jotakin aikuista avukseni, ympärilleni hivuttautuu muutama aikuinen, jotka ovat huomanneet kehittyvän tilanteen. Työkaverillekin riittää sylitettävää.
Pitää tehdä töitä unelmien eteen, jatkavat Duudsonit.
Emme onneksi saaneet oppijoitteni kanssa varastettua showta itsellemme tahattomista yrityksistämme huolimatta. Luokassa juttelemme, mitä Duudsonien tilaisuudesta jäi mieleen. Oppijat muistavat: ei saa lyödä kaveria, ei saa potkia eikä kiusata. Yhdellä on jäänyt mieleen tiikeri. Minä muistan puheet unelmista.
Tänä aamuna kotona aamuteevee tunkee aivoihini Mika Kojonkosken haastattelun olympialaisten annista. Kojonkoski painottaa moneen otteeseen yhteistyön tärkeyttä yksilösuorituksiltakin näyttävissä lajeissa. Hän siteeraa jotakin mäkihyppääjää, joka on sanonut mäkihypyn olevan yksilösuoritus hyppyrin nokasta, ponnistuksen kautta alastuloon. Kaikki muu aika mäkihypyssä on tiimityötä. Asiat tehdään yhdessä. Urheilija tarvitsee toinen toistaan menestyäkseen, nauttiakseen lajin harjoittamisesta.
Pieni oppija kertoi katsoneensa eilen Youtubesta videon Duudsoneista, vaikka herrat Duudsonit hyvin valistivatkin materiaalien ikärajoituksista. Joka tapauksessa, oppija kertoo videolla velikultien paskantavan ja kusevan postilaatikkoon. Sitten jekun kohteena oleva mies tulee tietämättömänä hakemaan lehteä postilaatikosta, käsi osuu jätöksiin ja mies kiroilee. Oppija on hieman hämmentynyt kertoessaan videosta.
"Tavoitteet korkealle! Usko unelmiin!" oli eiliseltä vielä hyvin omassa muistissani, että mielikuva postilaatikon päällä kakkivasta aikuisesta sai minut lopulta nauramaan. Oppija ei oikein ymmärtänyt, mitä hauskaa siinä muka on kun kakkaa toisen postilaatikkoon. No, eihän siinä olekaan.
Vaikka minua naurattikin, toivon silti, että oppijani asettavat tavoitteensa postilaatikkoa korkeammalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti