Kaikki mahtuu sekuntiin

En ikinä olisi uskonut vielä syksyllä, että tämä oppijajoukko voisi maata hissukseen, tavoitteena lepo ja rauhoittuminen, vieläpä heidän omasta tahdostaan. Olen alkanut taas uskoa, että tavoitteita on mahdollista saavuttaa, koska on tapahtunut asioita, jotka mahdollistavat uskomisen. Olen myös sanonut oppijoille ääneen sen, mihin heissä uskon. Positiivisuuden kehässä ollaan. Tässä asiassa on auttanut positiivinen asenne ja myönteisten asioiden vahvistaminen.

Pelkkä myönteinen asennoituminen ei ole riittänyt. Siinä kohtaa viime syksynä, kun olin opettajana tilanteiden edessä, jossa koin haasteet liian koviksi ja resurssit liian vähäisiksi, tiesin, etten selviä pelkästään asennoitumalla toisin. Joku toinen olisi voinut tilallani vielä sinnitellä. Minä en. Tarvitsin ja sain tukea työyhteisössäni heti ja usein ennen kuin tajusin sitä edes pyytää. Tarvitsin ja sain apua ja tukea työterveydestä. Perhe ja ystävät ovat tietenkin olleet ihan korvaamattomia.

Innostus

Kotona perheemme yksi nuorista ihmetteli syksyllä toden teolla, kuka oikeasti voi haluta opettajaksi. En ollut silloin kovin edustavassa jamassa kansankynttilän työstä kertomaan. Hän näki, mitä on kun äiti ei jaksa. Innostus oli kadoksissa, vähän kaikesta. Samainen nuoreni kysyi minulta tällä viikolla, nautinko työstäni. Nautin, vastasin. Vastaukseni tuli empimättä. Hänkin oli kyllä huomannut muutoksen asennoitumisessani.

Olen saanut nuoreltani palautetta blogiteksteihini liittyen. Häntä on hieman ihmetyttänyt, miksi osassa tekstejäni kaikki on niin helppoa ja ihanaa. (Hän kun oli nähnyt työni vaikeuden ja kamaluuden.). Kävimme hyvän keskustelun, kuten hyvin usein viime aikoina hänen kanssaan on ollut tapana.



Sanoja hetkien kauneudesta - Kaikki mahtuu sekuntiin
runoja, kirjoittaja Anna-Mari Kaasinen



Kaikki mahtuu sekuntiin

Kirjoitan niistä ohikiitävistä pienistä hyvistä hetkistä, sekunneista, joiden voimaa vahvistan kirjoittamalla. Ne ovat yhtä totta kuin se loputon lista epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä. Hyvät hetket ovat myös totta!

Jokainen opettajan työtä tehnyt, tekevä tai opettajan vierellä elävä tietää, että arjen työ ei aina ole avuolaa. Haluan muistaa innostuksen, hyvät hetket ja vahvistaa niitä kirjoittamalla. Nyt kun taas jaksan, jaksan myös asennoitua myönteisesti, jos vain haluan. Ja kirjoittaminen innostaa minua!

Innolla ruokalevolle

Olemme harjoitelleet ruokalepoilua viime viikon lopusta asti. Muutama oppija on nukahtanut parina päivänä, vaikka ruokalepo ei ajallisesti kovin pitkä olekaan. Ennen ruokailua lapset ovat laittaneet valmiiksi pesänsä, jossa aikoo suolisuoraksi -hetkensä viettää. Pesänrakennusaineina on käytetty jumppapusseja sisältöineen, takkeja, pipoja, pyyhkeitä, reppuja, kaulaliinoja.

Tänään meinasi tulla ruokalevon kanssa kiirus, koska minun piti mennä tunnin jälkeen välkkävalvontaan. Ruokailussa sanoin, että saattaa jäädä ruokalepo tänään väliin. Juu, ei ollut vaihtoehto. Oppijoiden ilmeet sen kertoivat! Luokkaan päästyäni totesin, että tänään aikaa on vähemmän kuin eilen. Sen sijaan, että olisin sanomisellani lytännyt koko tavoiteltavan asian levon, oppijat olivatkin alta aikayksikön hiljentyneet.

Hiljaisuus on orkesterin musiikkia, jossa jokaisen soittajan tauko osuu samaan tahtiin samalle nuottimerkille. Pääsimme yhdessä parin tahdin verran hiljaisuutta. Koulun kellon soiminen kertoi, että minun oli aika siirtyä välkkävalvontaan.

Kaksi kirjaa innostuksesta.