Sen piti olla ihan tavallinen pitkä välkkä tiistaina, mulla on silloin valvonta. Oppijat tiesivät jo kysellä, voisinko tulla heitä ruokkimaan pilttuuseen (leikissä on heppoja, oikea eläinlääkäri ja valelääkäri. Leikin alussa mun pitää ruokkia hepat omenalla ja sitten hepat pääsevätkin karkuun. Yritän saada hepat kiinni viedäkseni ne eläinlääkärille. Ja sitä rataa.). Yön aikana satanut lumi houkutteli kuitenkin muihin puuhiin. Aika pian esimerkin voima tehosi, kun moni ulkoileva oppija toisensa perään oli maassa kontillaan pitkin pihaa pyörittämässä lumipalloista isoja lumijärkäleitä. Niin tekivät myös mun luokan oppijat.
Siinä se sitten toteutui suoraan silmieni alla, tilaamatta ja pyytämättä. Yhteistyö!
Mun luokan oppijat kulkivat ympäri pihaa lumipalloja pyörittäen. Keskustelusta saattoi päätellä, että lumiukon rakentaminen oli tavoitteena. Yksi oppija otti ohjat käsiinsä ja käskytti jokaista luokkakaveria vuorollaan, rukkasella osoittaen ja sanoi määrätietoisesti: "Sä teet alavartalon. Sä keskivartalon. Sä pyörität pään." . Mikä hauskinta, sävy oli erittäin ystävällinen ja kannustava: "Hyvä! Just noin! Mä voin auttaa!". Yllättävän hyvin porukka toimi ohjeen mukaan.
"Hyvä! Pyöritä vielä tän verran lisää." ohjeistaa työnjohtaja kaveriaan näyttäen samalla kädellä malliksi sopivan määrän.
Lopulta välkkä päättyi. Lumiukko oli ihan pian valmis. Jäimme vielä ulos viimeistelemään lumiveistoksen. Lopulta työ oli valmis ja lapset olivat tyytyväisiä ja iloisia aikaansaannoksestaan. Niin olin kyllä minäkin! Otimme yhteiskuvan muistoksi onnistuneesta yhteistyöstä.
Vaan kuinkas sitten kävikään! Vajaa tunnin päästä kaikista pihan lumiukoista oli jäljellä tämä....
Kevät ei ehtinyt sulattamaan tätä lumiukkoa. Jonkun jalka oli ehtinyt ensin.
Mitä on yhteistyö?
Kysypä lumiukolta. Se tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti