Rutiinit

Olin onnekas, kun sain aloittaa työpäiväni keskustelulla kollegan kanssa. Ehdimme keskustelemaan pienen tovin ennen oppijoiden tuloa. Käymämme keskustelu valoitti osittain epämääräistä oloa, joka minulla oli tänä aamuna.

 

Siis aamulla kotona, töihin lähdössä. Tavallisuudesta poiketen, tein aamurutiinejani mielivaltaisessa järjestyksessä. Tänään en noudattanut vakiintunutta kaavaa pesen hampaat, syön, istun kirkasvalolampun ääreen kahvini kanssa ja sitä rataa. Vaan minä onneton menin sekoittamaan pakkani täysin! Altistin itseni totaalisesti hetkessä elämiseen, eikä se tuntunut hyvältä. Koska otin kahvini väärään kohtaan aamuhetkeä, jouduin miettimällä miettimään paljonko laitan maitoa kahviini. Laitoinko jo maidon mukiin? Mihin se muki katosi? Niin, hampaat. Onko pesty? Ei mitään muistikuvaa. Hammasharja on kostea, olen pessyt. Poikkeamat aamurutiineissa.. Ai ai. Pääkoppa siinä rasittui.

Rutiinit - ihanat ja kamalat rutiinit! Siinä, missä rutiinit kangistaa ja tappaa luovuuden, rutiineja pitää rikkoa. Silloin, kun tarvitaan automaatiota ja arjen sujuvuutta, rutiinit pelastavat. Aamulla en todellakaan kaivannut luovuutta!

 

Siinä kollegan kanssa keskustellessa konkretisoitui jälleen kerran, miten valtava määrä taustatyötä ja valmistelua saattaa sisältyä yhden ainoan tunnin toteuttamiseen. Jotkut asiat ja tunnit menevät omalla painolla ja ammattitaidolla, rutiinilla, ei tarvitse miettiä tarkkaan pieniä yksityiskohtia. Sitten on niitä hetkiä ja toimintoja, joihin pitää luoda jonkin sortin kertakäyttörutiinit yhtä yksittäistä hetkeä tai toimintoa varten. Kollegan esimerkki taikataikinan valmistamisesta osoitti käytännönläheisesti sen, miten suuri määrä työtä (suunnittelua, ennakointia, valmistelua) on jo tehtynä siinä vaiheessa, kun taikinaa ruvetaan vasta tekemään lasten kanssa. Näitä esimerkkejä löytyy varmasti jokaiselta opettajalta lukuisia!

 

Menemme huomenna oppijoiden kanssa luistelemaan. Kuivaharjoittelimme tänään luistinten nauhojen löysentämistä, luistinten jalkaan laittamista, nauhojen pujottamista ja kiristämistä ja osa jopa loppuun saakka solmimista. Harjoittelimme lämpimissä oloissa koulun käytävällä. Lainasimme käytävän isoa mattoa, jonka päällä oli turvallista sovittaa luistinta. Harjoittelu oli hauskaa itsessään! Jokainen oppija halusi oppia nauhoittamaan itse luistimensa. Näissä taidoissa rutiinit helpottavat ja vapauttavat energiaa ja hermoja itse asiaan eli luistelemiseen. Nauhojen ei pidä kuitenkaan viedä iloa lapselta itse asiasta, luistelusta!

 

Moni oli päässyt jo tällä viikolla luistelemaan koulun jälkeen oman tutun aikuisen kanssa, mikä on hieno asia! Jos aamulla ei ole liian kylmä, pääsemme liikkatunneiksi luistelemaan. Eli minulla on huomenna aamulla työjärjestyksessä ykkösenä oppijoiden luistinten nauhat.