Keräilijät

Pitkin vuotta ulko-ovesta on kannettu sisälle kaikkea, minkä ovenkarmit antavat myöden. Luokkaan ja käytävälle on kannettu keppejä ja oksia, joista pisin näkemäni oksa käytävällä on ollut pituudeltaan viisi menninkäisen harppausta eli arviolta neljä metriä pitkä. Taskuissa on tuotu käpyjä ja kiviä, isoimmat kivenmurikat on kannettu kaksin käsin. Ja kun lunta saatiin taivaalta, sitä kannettiin (erikseen pyytämättä) kaksin käsin sisälle ihmeteltäväksi. Repuissa kannetaan lähinnä vaatteita, niitäkin kouluun, ei koulusta kotiin. Ja oma lukunsa on menninkäisten aarteet, jotka minä määrittelen pelkäksi roskaksi.

 

Ovatko menninkäiset, nämä alakoulun oppijat, sittenkin puhtaasti vain keräilijöitä ja jemmaajia?

 

Ovenkarmit ovat olleet koetuksella tällä viikolla kun keräilyssä on keskitytty isompiin aarteisiin. Menninkäistä itseä isompien tavaroiden kuljettaminen on muistuttanut muurahaisten toimintaa.

 

Ulkoa raahataan kylttiä eteiseen. Kova kuhina on kyltin ympärillä, kun kylttiä ollaan jemmaamassa käytävän vessaan. Samalla kun yksi menninkäinen kailottaa Ei sitä saa tuoda sisälle! hän auttaa salakuljettajaa siirtämään kylttiä vessaan.

 

 

Säännöt, houkutukset, toiminta - kaikki risteilevät vielä sulassa sekasotukssa pienen oppijan päässä. Toiminnalla ei aina näytä olevan suunnitelmaa.

 

Samalla tavalla ilman sen suurempaa suunnitelmaa: oppija lähtee kävellen kouluun mutta saapuu koulun pihaan pyörällä. Mistä se pyörä siihen ilmaantui? Yksinkertaista: oppija kävelee kouluun, kohdalle osuu pyörä, oppija ottaa pyörän ja polkee sillä kouluun. Yksinkertaista on asian selvittelykin: muitta mutkitta oppija antaa pyörän omalle opelle, kun ope sitä pyytää.

 

Saako kaikkea minkä irti saa, ottaa itselle? Mihin tarkoitukseen kyltti on tarkoitettu? Mitä nyt tapahtuu, kun kyltti ei ole omalla paikalla? Miten kyltti saadaan oikeaan paikkaan? Kaipaakohan pyörän omistaja omaa pyöräänsä? Miltä pyörän omistajasta tuntuu kun pyörä on hävinnyt? Miten pyörä saadaan oikealle omistajalle?

 

Onko se matematiikkaa, äidinkieltä, ympäristö- ja luonnontietoa, uskontoa, liikuntaa, käsityötä, kuvista vai musiikkia kun pohdimme oppijoiden kanssa näitä kysymyksiä? 

 

Oli mitä oli, mutta hyviä keskusteluja.

****

Keskusteluiden lisäksi:

Kysymyksiä rajalla (vastauksia open mielessä ja kielessä)
 

Onks pakko? (On.)

 

Mii-iks? (Siks kun siinä on niks.)

 

Mä en haluu! (Ei se haittaa, mut hyvä tietää.)

 

Mä haluun! (Ei sekään haittaa, mut hyvä tietää.)

 

Sä oot just tollanen! Aina sä käsket! (Siitä mulle palkka maksetaan.)

Mä en tykkää susta! (Mä tykkään susta.)

 

Pliis, jooko? (Ei.)

 

Ihan vähän vaan? (Ei.)

 

Hmph! No sitä mä en tee! 

 

(Kuule oppija. Kun mä en voi nyt tässä sulle pelkäks huvitukses muuttua.

Eikä se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että kaikki tekis aina mitä huvittaa.

Ope tekis mitä huvittaa. 

Äiti tekis mitä huvittaa ja isä tekis mitä huvittaa.

Kannattaa myös tutustua mun uuteen best selleriin  

"Mistä opelle palkka maksetaan?".)