Nukuitko hyvin, oppija?

Heräsin päiväunilta.

 

Olin mennyt nukkumaan juuri sillä suloisella väsymyksen hetkellä, kun vähän ennen nukahtamista virta korvien välissä oli alkanut hiipua ja lähetys rätistä. Onko minulla nälkä vai jano? Aivoni välitti väsyneenäkin singnaaleja, mutta ne sekoittuivat keskenään. Ei. Minua väsyttää. Tahdon nukkua.

 

Täydellistä. Kahdestakin syystä: tunnistin väsymykseni ja sain nukkua.

 

Aivoni kävi huollettavana paikassa missä kaikkien nukkuvien aivot käyvät. Herätessäni tunsin, että huoltotyö on onnistunut.

 

Nukuitko hyvin? Söitkö aamupalan? Entäs se pelaaminen?

 

Kaikki kysymykset liittyvät oppimiseen ja siksi niiden vastaukset kiinnostavat minua, opettajaa.

 

Alakouluikäisen lapsen pitäisi nukkua 10 tuntia yössä, syödä aamupalaa ja muutenkin ruokailla säännöllisesti, tuijottaa erilaisia ruutuja joissain rajoissa (kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa pitäisi lopettaa ruudun tuijottaminen, jotta aivot pysähtyvät kierroksilta ja kaikenlaisia ikäsuosituksiakin noudattaa) ja liikkua päivittäin. Puhumattakaan, että lapsella on tarve tulla nähdyksi. Kaikki vaikuttavat kasvuun ja kehitykseen, oppimiseen.

 

Suutarin lapsen kengät

 

Viesti opelta vanhemmille voi olla havaintoja oppijan keskittymättömyydestä, tunteiden aliahtelevuudesta ja ärtyneisyydestä. Näissä olotililoissa oppiminen on vaikeaa.

 

Oman lapseni opettaja oli meihin vanhempiin yhteydessä, kun lapsen käyttäytyminen ja oleminen koulussa oli muuttunut aikaisempaan verrattuna. Opettaja ei suinkaan kertonut lapsemme väsymyksestä tai nälkäisyydestä. Hän kuvasi lapsemme toimintaa koulussa ja tiesimme kyllä heti, mitä piti tehdä. Emme pyytäneet tukiopetusta. Joissain tilanteissa ongelmien ratkaisua helpotetaan, kun tarkastellaan ihan arkisia asioita. Näin tapahtui meidän perheessä.

 

Huolehdimme vanhempina siitä, että tämä alakouluikäinen lapsemme syö aamupalan myös niinä aamuina, kun hän lähtee kotoa yksin kouluun. Säädimme unirytmiä ja pleikkaripelaamista, johon teimme ennen kaikkea toiminnallista säätöä.

 

Pleikkapelaamiseen liittyy nyt vuorovaikutteisuus, jossa isä pelaa yhdessä lapsen kanssa. Pelin sisällä aikuinen voi vaikuttaa pelin rytmiin, ohjailla tilanteita ja olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa.

Suutarin lapsella on kengät..

..tosin joskus eri paria.