Tämän oman äidinkielen opettajan sanat ovat palanneet mieleeni useasti tämän viikon aikana. Hän nimittäin kertoi ajattelevansa työnkuvaan kuuluvaa liikkeellä oloa työn ominaisuutena, ei niinkään hankaluutena. Mielestäni hänellä on hieno asenne työtään kohtaan.
Oman luokan oppijoiden kanssa olen työskennellyt yhdeksässä eri tilassa tämän viikon aikana. Eilisestä viisastuneena, en enää valitse ruokalaa opiskelupaikaksi ruoka-aikaan. Ei liene yllätys, jos sanon, että silloin siellä on asiaan kuuluvaa meteliä. Piti sekin kokeilla. Aamun kaksi ekaa tuntia ruokala on ihan ykkönen työskentelypaikkana: tilava, avara, valoisa.
 |
| TJ 36 |
Positiivisia yllätyksiä
Tällä hetkellä näyttää siltä, että oppijat eivät niinkään kaipaa pysyvää tilaa, omaa luokkaa, vaan aikuisen huomiota. Toki jatkuva reissaaminen tilasta toiseen aiheuttaa tiettyä levottomuutta ja varmasti sitä kautta nousee korostunut tarve tulla huomatuksi, saada kannustusta. Yksi työni ominaisuus on vastata tuohon korostuneeseen huomiohaasteeseen.
 |
| Tuntikuva... |
 |
| .. kuvan alta löytyy tila, jossa olemme. |
Oppijat ovat saaneet aivan yllättävältä taholta, opettajan lisäksi, tarvitsemaansa huomiota nimittäin isommilta oppijoilta.
Olemme tottuneet työskentelemään muiden ykkösluokkalaisten parissa. Tänään pääsimme opiskelemaan tilaan, jonka naapureina oli isompia oppijoita. Ja mikä hienointa, saimme sieltä yllättäen luokkaamme kaksi ennestään tuttua tyttöä, jotka auttoivat pienempiä matematiikan tehtävissä.
Olen adoptoinut nämä ihanat oppijat meidän luokan kummioppijoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti