Joka kerran ohittaessani koulun akvaarion, olen ihmetellyt sen syrjäistä sijaintia. Miksi se on siellä missä se nyt on, ei pääkulkureittien varrella. Tällä sijainnila vain harva pääsee nauttimaan akvaarion rauhoittavasta olemassaolosta.
Tänään kiitin mielessäni, että akvaario on just siinä missä se on.
Kun on lapsi näyttää olevan hauras, ehkä rikki, keskustelu lähes ventovieraan aikuisen - tässä tapauksessa allekirjoittaneen opettajan - kanssa kohdakkain saattaa olla vaikeaa ja jopa ahdistavaa. Lapsi on tullut kouluun eli on ylittänyt yhden suurimmista kynnyksistä.
Montako kynnystä on ylitettävänä koulun sisällä? Tunsin itseni kynnykseksi hetken. Olin vähällä jäädä kynnykseksi oppijan tielle. Tietoisuuteni lisääntyi lasta havainnoimalla ja mukana olleen kollegan läsnäoloa ja sanatonta viestintää seuraamalla. Kaikki tämä auttoi minua tajuamaan tilanne.
Akvaario! Se oli juuri siinä missä sen pitikin olla. Se oli tätä oppijaa varten. Aivan selvästi!
Katse vaeltaa vapaasti kaloja seuraten ja siinä koulun akvaarion äärellä keskustelu lähtee kulkemaan kuin itsestään. Hiljaisuus rytmittää mukavasti keskusteluamme. Huokaisut kertovat minulle paljon: ne ovat luottamuksen rakentamisesta syntyviä ääniä.
 |
| Oppimistila riittävällä huonekorkeudella ;). TJ 37 |
ihanaihana kirjoitus. Visuaalisena ihmisenä näin mielessäni nuo uiskentelevat akvaariokalat ja aistin tuon herkän hetken pienen oppijan kanssa. Itsellekin tuli rauhallinen olo. Kiitos ystäväni <3 tiina
VastaaPoistaKiitos Tiina :) Tuona hetkenä tunsin onnistumista työssä. Loppupäivään sitä vastoin mahtui liikaa meteliä - ruokala ei ole hyvä oppimistila keskipäivän aikaan. Tämän itsestäänselvän asian testasin tänään :) Huomenna olen viisaampi.
VastaaPoista