Sivut

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Avointa opetusta


 
OPPIMISTILA
 

Yksi kaksi monta!

 
Yhteensä kolme viikkoa olen kierrellyt ympäri koulua oppimistilasta tai siihen verrattavasta tilasta toiseen. Valitsemani työskentelytila ei ole aina  täyttänyt kriteereitä optimaalisesta oppimisympäristöstä. Huonoa sisäilmaa pakoon lähtiessäni olen saanut tilalle usein liikaa ääni- ja näköärsykkeitä. Ruokala ei ole enää aamuisin rauhallinen paikka, koska ruokalan näyttämöllä pyörii esitysharjoituksia vielä seuraavat pari viikkoa.

Voi kait sanoa, että kuherruskuukausi on ohi ja kiertolaisen kouluarki on alkanut.

 
Eilisen päivän olimme lähes koko päivän yhdessä oppimistilassa,  tietsikkaluokassa. Tila oli käyttämätön, tosin vain eilisen. Konekantaa uusitaan koulussamme parhaillaan ja kaikki koulun koneet oli poistettu käytöstä tietsikkaluokan lattialle jatkotoimitusta varten. Mutta jo tänään uusia koneita asennettiin. Nopeaa palvelua, sanoisin. Tietsikkaluokasta ei siis tullut meille pysyvämpää työskentelytilaa.

 
AVOIN OPETUS

Laijaoppijan postia. Säilön tämän...



 

Toteutan tällä hetkellä monella tapaa sanan mukaisesti avointa opetusta. Hyvänä puolena avoimessa opetuksessa (sijainti avoimessa tilassa) on se, että ryhmään liittyy ajoittain lainaoppijoita.

Eilen ruokalassa työskennellessämme joukkoomme liittyi eräs toisen luokan oppija, joka oli tullut kouluun liian aikaisin.



Jotkut tulevat säännöllisesti liian aikaisin koluun. Otetaan heidät vastaan, vielä kun voidaan










KOMMUNIKAATIOTA


EN PUHU


Ryhmän uusimmat jäsenet ovat olleet luokallanii nyt parisen viikkoa. Onkin luonnollista, että tutustumista tapahtuu monella tasolla ja tavalla. Oppijoiden välisiä erimielisyyksiä ratkotaan heti ja samantien.

KiVa-koulutiimiin tai Verso-sovitteluun erimielisyydet eivät juurikaan päädy, koska koulupäivän itsessään on vastattava yhdessäolemisen haasteisiin, mihin em. toimintamallit vastaavat myös. Ehkäpä ekalla luokalla eläminen ja oleminen on vielä niin kokonaisvaltaista, että asiat tulee ratkottua tuoreeltaan, oman open kesken. En yksinkertaisesti ehdi työllistää esim. Verso-sovittelua.

Yksi oppija pahoitti eilen mielensä toisen oppijan sanomisesta. Asiaa kun ryhdyttiin ratkomaan, ilmaisi tämä mielensä pahoittanut oppija kirjallisesti: "EN PUHU". Okei, tarvitset aikalisän, saat sen, ajattelin ja sanoin sen ääneen. Samalla näin, kuinka hienosti hän hiljaa tavasi äänne kerrallaan viestinsä paperille ja vieläpä ihan oikein. Tämä oppija osaa kirjoittaa! Iloitsin tästä(kin) taidosta, mutta en voinut siinä kohtaa tuulettaa, koska hänellä oli hyvä mökötys päällä ja piti kunnioittaa hänen hiljaisuuttaan. Tosin hän kyllä puhui koko ajan.
 
 
 
 
Kirjastoauto Haaveen sisälmyksiä.
 

 

 
 
 

3 kommenttia:

  1. Perustyötä, josta seurauksena on luottamusta. Rajoja rikkova opetustapasi olis hyvä antaa valtakunnan tietoisuuteen. Jostain syystä luokkasi lapset voivat hyvin. Osaat kuunnella ja ennen kaikkea kuulla lasta.

    Mad Dog

    VastaaPoista
  2. Lapset, nuo oppijat, voivat juuri siksi tämän open kanssa koulussa hyvin, koska he tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi.

    VastaaPoista
  3. Näyttääkin siltä, että nähdyksi ja kuulluksi tuleminen ovat entistäkin korostuneemmin läsnä, kun olemme liikkeellä oppijoiden kanssa. Omaa luokkaa, kiintopistettä kun ei ole, rutiinit rakentuvat tiiviisti ihmissuhteiden varaan.
    Viime viikkoina oppijat ovat kutsuneet minua aiempaa useammin epähuomiossa äidiksi ;)

    VastaaPoista