Sivut

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Maanantai oli yllätyksettömän yllätyksellinen. TJ muutes 23 päivää!

Maanantai ei yllättänyt tälläkään kertaa yllätyksellisyydellään.

Viikon ensimmäinen päivä suorastaan alleviivasi sen, että on kyettävä vastaanottamaan se todellisuus, mistä itse kukin koulu-nimiseen laitokseen astelee. On siis turha ruveta aakkosia tavaamaan tai plussaa laskemaan, jos lapsen päässä on suurempia asioita, elämä ite. Joskin on todettava, että arjen rutiinit vaikkapa juuri tutut tehtävät ja rutiinit pitävät ihmistä kasassa. Ehkä se oli liian voimakkaasti sanottu, mutta rutiineita tarvitaan turvaamaan tunnetta, että kaikki on ihan hyvin. Kaikki on ihan hyvin, että voimme tässä huoletta tehdä vaikkapa näitä yhteenlaskuja.

Ekalla tunnilla jouduimme, siis pääsimme, ulos oppimaan. Sisätiloissa oli sen verran liikaa meteliä näin maanantaita ajatellen, joten oli parempi ottaa ritolat. Ja jalkapallo, hyppis ja suunnitelma B. Pihalle siis.

Pihalla oli meidän lisäksi jonkun toisen luokan oppija, joka vielä siinä vaiheessa minulle uusi tuttavuus. Tämä oppija oli tullut kouluun liian aikaisin, mutta pian hän oli jo meidän porukan kanssa köyttä vetämässä ja leikkimässä. Hauskaa, että saimme lisävahvistusta muuten niin määrällisesti pieneen porukkaan! Ja oli kiva taas tutustua uuteen ihmiseen.

Tämän ilman kotiluokkaa opiskelun ehdottomasti yksi parhaimpia puolia on ollut muiden luokkien oppijoihin tutustuminen. Koska olemme yleensä ei missään eli ei kenenkään luokassa, eikä maaperällä, on meihin suorastaan mahdoton olla törmäämättä. Ehkä tämä ei kaikkien näkökulmasta ole kuitenkaan ihan parasta, että olemme aina näkyvillä. Tiedä häntä. Luulen kuitenkin, etten olisi näin moneen oppijaan tutustunut, jos olisimme nököttäneet kaiket ajat omassa luokassa.

Kommunikaatiokansion käytön opetustilanne päivän päätteeksi ei lähtökohtaisesti ole minulle paras ajankohta. Tuntuu aluksi, että pää on tyhjä. Mutta kun taas kerran tämän joukon kanssa istahdamme alas, mietimme lauseita hidastettuna, ja vielä kun jokainen meistä antaa siinä parhaansa, niin eihän opetustilanne voi olla muuta kuin plussan puolella. Meitä on pari aikuisoppijaa ja pari lapsioppijaa, iloa ja huumoria on läsnä. Todella antoisa iltapäivä. Kuinka hienoa, etten kyennyt sitä alun väsymyksellä pilaamaan.

Mitä luulette, tuliko tänään luvatut sisäilmanpuhdistimet koululle? No ei tullu. Eli vielä on tiedossa suunnitelma B:tä sun muuta hienoa seuraavat 23 koulupäivää!

4 kommenttia:

  1. NOH niinpä niin !!!
    ILIMA VOE HILIMA ... kaanis se on katella vaikka vähän likasempanakin,, vua elä sitä liikaa keuhkojes kautta roppaasi piästele.

    On muuten pitänyt monesti ilmaista ihastukseni tuohon OPPIJA nimeen.

    "Ja muutaman kerran" on käynyt mielessäin, että se aikuisoppija, joka tätä blogiakin kirjoittaa, on ansainnut kunniaa ja mainetta - positiivinen asenne ja nimenomaisesti se huumori ja arkipäivän sarkasmi, ja taito ottaa tuleva vastaan semmoisena, kuin se on - ja ilmaista tunteensa ja ajatuksensa siitä niinkuin ne ovat - !!!! mistä on semmoset aikuisoppijat tehty ??? reseptin vois monistaa aika moneen kertaan .... SINUNLAISIA TARVITAAN !!!!!!!!!!!

    SANNIS

    VastaaPoista
  2. Oppija-sanan käytöllä on oma historiansa. Voin sen tässä paljastaa ;).

    Kymmenisen vuotta sitten koulujen opetussuunnitelmien laatiminen oli ajankohtaista ja olin sitä mukana työstämässä silloisessa työpaikassani koulussa. Ehdotimme kollegan kanssa, että ottaisimme koulun opetussuunnitelmaan käyttöön sanan oppija, oppilas sanan sijaan. Ajatus oli korostaa opsissa lapsen/oppilaan aktiivista roolia oppimisprosessissa ottamalla käyttöön tuo sana oppija. Käytäntö siinä koulussa oli jo silloin oppijan aktiivista roolia oppimisprosessissa korostavaa, hyvällä tavalla siis. Aika ja sana eivät olleet vielä silloin otollisia :)

    Mutta näin epävirallisissa yhteyksissä käytän mielelläni tuota oppija sanaa muistuttaakseni itseäni lapsen roolista työskentellessäni heidän kanssaan.

    VastaaPoista
  3. KUUNTELISIVATTEN VIISAAMPAA !!!!

    gosh.

    perustelut sanan OPPIJA käyttöön ovat parhaat mahdolliset.

    mutta kaavoihin voi kangistua ja kun on kerta aina sanottu oppilas.... haha

    keep on - tästä lähtien OPPIJA on minunkin suussani taipuva sana ;) !

    sannis

    VastaaPoista
  4. Vaikka käsitteet eivät muuttuisikaan, niiden sisältöä pitää päivittää aika-ajoin. Sitä sisältökeskustelua, oppijan roolia koulussa, kävimme myös silloin kymmenisen vuotta sitten.

    VastaaPoista