Päivä alkoi varmistuksella, onko ne koulun tiloista vapaana, joita olen suunnitellut käyttäväni. Tässä nyt vielä mitään haastavaa ollut..
Viikonloppu takana, ryhmässä yksi uusi oppija (edellisen kerran uusi oppija tuli viime viikolla), viime viikon poissa koulusta ollut oppija takaisin ryhmässä, ekalla tunnilla yksi lainaoppija joukossa, eikä omaa luokkaa.. Ja kaikilla kauhiast paljo asiaa! Onneksi kommunikaatiokansiota käyttävä oppija löysi itse sujuvasti tarvitsemansa kuvat viikonlopusta kertomiseen.
Tietenkin oppijoilla on asiaa. Niin pitääkin olla. Ope on vaan hyvä ja vetää henkeä hetken ja kutsuu läsnäolon itseensä. Oli vissiin aamuruuhkaan jäänyt, sen verran viiveella tuntui henki laskeutuvan ruumiiseeni. Oommmmm.....
Kuuntelen ja katson - kuulen ja näen. Tavoite, juup! |
Missä mun pulpetti on? Mihin mä laitan kaikki mun tavarani? Mä en varmaan muista kaikkia koulun sääntöjä, kun olin viime viikon poissa koulusta, huolehti yksi oppija hieman kainon näköisenä. Viimeistään tässsä vaiheessa tunsin, kuinka läsnäolo kolisi kohilleen.
Samalla olet tahtomattasi tehnyt suuren eleen ehkäistäksesi kiusaamista, olet kuunnellut lasta hänen ongelmassaan. Voi kunpa kaikki opettajat tekisivät näin.
VastaaPoistaJokaisesta onnistumisesta on otettava ilo irti :) vaikka moni pysähtymisen paikka meni varmasti ohi tuonakin päivänä. Kiusaamisen ehkäiseminen, siinä ollaan perustehtävän äärellä kyllä.
Poista